Ehkä sittenkin
Toivottavasti
Mietimme eilen ystäväjoukolla elämänkaariamme.
Totesimme, että vanhojen ystävien tapaaminen ja tuttujen laulujen
laulaminen oli kuin mummolaan menemistä. Hieman haikeaa nostalgiaa.
Paljon yhteisiä muistoja. Muuttumattomuutta keskellä muuttuvaa elämää.
Epätodellista, mutta kuitenkin aitoa.
Juhani Kalmanlehto, Jussi K, oli aikoinaan monen
nuoren rippikoulunopettajana Lohjan Vivamossa. Hän vaikutti monen meidän
elämäämme enemmän kuin hän itse tai me ehkä arvasimmekaan. Meissä
monessa asuu hänen vaikutuksestaan (vähän salaakin) pikkukörtti.
Vieläkin muistelemme hänen opetuksiaan. Niin teimme myös eilen:
TIETENKIN. Nuorena tiedämme ja ymmärrämme kaiken.
VARMAANKIN. Aikuisena ymmärrämme jo vähän epäröidä.
KUITENKIN. Lopulta ymmärrämme vain tietomme rajat. Ja sittenkin…
Niin, kuitenkin, kaiketinkin.
1964. Vivamo. Jussi Kalmanlehdon rippikoulun johtajat ja isoiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti