Ystävänpäivä on oikeastaan mukavampi kuin
Valentine. Ystävän kanssa ei tarvitse miettiä rakkautensa rajoja tai
rajattomuutta. Ystävä on se, joka kutsuu sisään. Ystävällä on aina
avointen ovien päivä sydämessä, silloinkin kun hän ei jaksa pitää
ulkoisia oviaan auki. Ystävällä on lupa olla väsynyt ja hän saa välillä
erakoituakin. Ystävä on kuin lämmin uuni, josta saa tasaista lämpöä, ei
kuin silitysrauta, joka sähisee ja polttaa, kun sitä koskettaa.
Thaimaalaiset työtoverit ja seurakuntalaiset halusivat usein viettää Valentinen päivää. Jos
se osui sunnuntaihin, jumalanpalvelukseen tulleille saatettiin antaa
ruusu, Valentinen päivän kortti tai jotain muuta pientä. Kirkon seinille
leikattiin sydämen kuvia ja saarnassa muistutettiin rakkaudesta ja
ystävyyden tärkeydestä. Päivään kuului ehdottomasti jotain vaaleanpunaista ja/tai kiiltävää.
Thaimaa. Bangkok. Phasee Charoenin luterilaisen seurakunnan kirkon ovi. Monissa kirkoissakin kengät riisutaan kirkkoon tullessa. Kodeissa se tehdään aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti