Harvoinpa tarkoituksella
Kunhan edes joskus
Kuinkahan paljon elämässä todella toimitaan selkeästi ja päämäärätietoisesti? Entä ajelehtien,
epämääräisesti ja vähän sinne päin? Ehkä on vain todettava, että me
ihmiset olemme tässäkin asiassa erilaisia. Toisia suunnittelemattomuus
ahdistaa, toisia ilahduttaa. Minä olen iloinen päästyäni pois visioiden,
suunnitelmien ja tavoitteiden maailmasta. Olla möllötän onnellisena.
Heh. Enpä sitten mitään erityistä elämässäni saavuttanutkaan.
Ajelehtimallakin etenee.
Vanhapoikakaktus opetti jotain rytmityksen onnistumisesta. Se kasvoi usean vuoden äitini luona, kukkimatta. Meidän hääpäivänämme se kukki. Liekö ollut vihjettä sulhaselle?
Toisen kerran sama kaktus kukki silloin, kun olimme
ensimmäistä kertaa pakkaamassa tavaroitamme Thaimaahan. Siitä tuo
mustavalkoinen kuva.
Kolmas kukka (värikuva) nousi vuosien jälkeen,
meidän ollessamme välillä vuoden Suomessa ja valmistautuessamme taas
kerran lähtöön. Kunhan edes joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti