Klara kyrkan
Glada människor?
Osallistuimme jumalanpalvelukseen Tukholman vanhassa kaupungissa Pyhän Klaran kirkossa. Tuon
kirkon toiminta on herättänyt paljon kiinnostusta, ei vähiten siksi,
että se on yksi Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon vilkkaimpia ja
monipuolisimpia toimintayksiköitä. Kasvun avaimina ovat olleet diakonia
ja rukous. Kirkko on ollut ja on edelleen avoin myös kaikkein
vaikeimmissa asemissa oleville ihmisille, kaikille apua tarvitseville.
Sunnuntain ylistysmessu, lovsångsmässa, täydessä isossa kirkossa oli oikeastaan valloittava yhdistelmä vanhaa ja uutta. Se oli mielenkiintoista kokea tavallisena kirkkovieraana, ilman virallista roolia. Musiikki vaihtui Ruotsin kirkon virsistä ja liturgisesta rukouslaulusta vapaamuotoisiin ylistyslauluihin. Pappien perinteiset jumalanpalvelusasut ja mahtava urkujen soitto vaihtui välillä keskustelusaarnaan kirkon edessä ja piano- ja kitarasäestyksellä esitettyihin lauluihin. Kolehti vietiin edessä olevaan koriin. Ehtoollista jaettiin useassa paikassa yhtä aikaa. Yllätykset seurasivat toisiaan tutun kaavankin sisällä. Tuli vähän thaimaalaisen tuttu olo…
Olen ollut ja varmaan vieläkin olen vähän vastaan kaikenlaista
elitismiä seurakuntaelämässä. Henkilöseurakunta-ajatus ei ole siksi
oikein minua miellyttänyt. Samanmielisten seura tuntuu ajatuksena vähän
falskilta. Olen miettinyt, että erikoistunut seurakuntaväki myös
erilaistuu omanlaisekseen liian helposti. Kuka silloin hoitaisi
rupusakin? Meidät kukkahattumummelit ja muut… Tiedän kansainvälisestä
kokemuksesta myös sen, että uudet kirkot helposti syntyvät
erimielisyydestä, jota ei edes yritetä selvittää. Ei kovin kristillinen
ajatus sekään.
Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä Jeesus vielä viimeisenä iltana opettaa opetuslapsiaan. Juudas on jo vähän sivussa.
Sunnuntain ylistysmessu, lovsångsmässa, täydessä isossa kirkossa oli oikeastaan valloittava yhdistelmä vanhaa ja uutta. Se oli mielenkiintoista kokea tavallisena kirkkovieraana, ilman virallista roolia. Musiikki vaihtui Ruotsin kirkon virsistä ja liturgisesta rukouslaulusta vapaamuotoisiin ylistyslauluihin. Pappien perinteiset jumalanpalvelusasut ja mahtava urkujen soitto vaihtui välillä keskustelusaarnaan kirkon edessä ja piano- ja kitarasäestyksellä esitettyihin lauluihin. Kolehti vietiin edessä olevaan koriin. Ehtoollista jaettiin useassa paikassa yhtä aikaa. Yllätykset seurasivat toisiaan tutun kaavankin sisällä. Tuli vähän thaimaalaisen tuttu olo…
Kesken
saarnaa penkkimme päähän saapui seisoskelemaan likaisissa kuraisissa
vaatteissa ollut mies, joka vain tuijotteli kirkkokansaa. Sivupenkillä
istui pyhävaatteissaan maahanmuuttajaisä poikansa kanssa. Kun hän näki
tuon likaisen miehen, hän hymyili tälle ystävällisesti ja pyysi istumaan
viereensä penkille. Se oli minulle eilisen paras saarna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti