Vapaa ratkaisuvalta?
Rajatut tietolähteet?
Jokin aika
sitten mietin sitä, kuka valitsee muistoni. Alitajuntani on siitä
lähtien lähettänyt minulle viestiä, jonka vihdoin ymmärsin: Kuka oikein
valitsee tietoni?
Tässä
nimellisesti tiedonvälityksellisesti vapaassa maailmassa ei ole selvää
se, minkä tietojen varassa ihmisillä on mahdollisuus ratkaista elämäänsä
koskevat kysymykset. Piilovaikuttajien määrä on kasvanut. Länsimaissa
vastustamme sensuuria, jota olemme näkevinämme Siellä Muualla
Maailmassa. Kuka takaa meille oikean ja välttämättömän tiedon saamisen
oikeassa muodossa?
Olen
vihdoinkin oppinut uutista lukiessani tai katsoessani katsomaan
toimittajaa. Yllättävän harva pystyy toimittamaan juttua On The Other
Hand-periaatteella, siis ottaen huomioon asian eri puolet. Sitä ei
näytetä pidettävän aina edes tarpeellisena. Toimittajan valinta
kulloiseenkin juttuun on tietysti ollut jo toimituksen ja sen päättäjien
valinta. Monipuolisuus ei näytä aina olevan valittujen kriteerien
joukossa. Hämätäänkö meitä tietoisesti vai vahingossa…
Jatkan eilistä vesipuhveliteemaani: See sor hai kwai fang (engl.) siisoo hai kvai fang, soittaa soo-viulua vesipuhvelille, tarkoittaa samaa kuin heittää helmiä sioille. Toistakymmentä vuotta sitten Thaimaassa oli laulu, jossa sanottiin jotenkin näin: Puhut kuin puhuisit vesipuhvelille. Vesipuhveli kuuntelee, mutta ei ymmärrä. Ihmiset ymmärtävät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti