Vanhuus?
Yksinäisyys?
Avuttomuus?
Puhuuko kukaan kanssamme? Kiinnostammeko ketään? Pärjäämmekö? Kuka hoitaa meitä? Miten meidät hoidetaan?
Luulen, että puhuessamme tämänhetkisestä
vanhusten hoidosta puhumme samalla myös itsestämme. Paljastamme
haavoittuvuutemme. Tuleeko todella aika, jolloin emme itse jaksa hoitaa
itseämme? Meneekö vapaus? Katoavatko muistot? Häipyvätkö ihmiset? Joudummeko luovuttamaan vastuun itsestämme? Kuka ottaa vastuun? Riittääkö hyvää tahtoa?
Lopussa ja lopun jälkeen ei kysellä. Nyt vielä kysytään.
Thaimaalaisessa
pääsiäisnäytelmässä kuolleen Jeesuksen kantaminen hautaan oli hyvin
puhutteleva kohtaus. Toivo oli mennyt. Kuolema oli voittanut. Musiikkina
oli thaimaalainen perinteellinen surumusiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti