Minua naurattaa.
Entä sinua?
Koillis-Thaimaa, Luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijoiden maaseuturetki.
Olin taas tulkkina. Koulutuspäivän
aiheena oli ”Hyvinvointi perheessä – tuloksellisuus työssä”. Anita
Novitsky (Monikultttuurisuuden asiantuntija / Väestöliitto Kotipuu)
puhui kulttuurienvälisestä viestinnästä, suomalaisten identiteetistä ja
monikulttuurisista parisuhteista.
Huumorin käyttö on kansainvälistä. Monet sen lajit
esiintyvät lähes kaikkialla. Parhaimmillaan se on yhdistävä tekijä.
Ongelmana on kuitenkin se, että huumorin kieli vaihtelee eri
kulttuureissa. Samat asiat eivät kerta kaikkiaan naurata.
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä toistensa huumoria edes silloin, kun muuten
ymmärtävät toistensa kieltä. Jos oppii paikallisen
huumorin kielen, huomaa, miten paljon sitä käytetään joka puolella. Sen
avulla saadaan sanotuksi ajatuksia, joita ei ehkä muuten olisi suotavaa
ilmaista. Huumorilla voi myös piilovaikuttaa.
Anita
Novitsky kertoi myös omista kokemuksistaan huumorin maailmassa. Hän
sanoi joskus tulkkina ollessaan väistäneensä vitsin sisällön kertomisen
huomattuaan kääntämisen mahdottomuuden. Silloin hän oli tulkannut vain
sen, että parhaillaan oli menossa vitsi. Vitsin kertomisen loputtua hän
oli sanonut tulkattaville: ”Vitsi on lopussa. Nyt naurakaa.” (Tälle
vitsille muuten eilen me kaikki nauroimme, ehkä kokemuksesta.)
Päivän
lopuksi kerrottiin kansainvälinen vitsi. Käänsin sen kyllä thaiksi,
mutta arvasin, ettei sisältö mennyt perille. Vieressäni ollut
thaimaalainen hymyili minulle sen jälkeen ja sanoi: ”Nyt sinun olisi
pitänyt sanoa myös: ” Naurakaa." Sitä me yhdessä sitten nauroimmekin.
Se vain on niin, että joskus on naurettava, kun on naurun paikka, vaikka jutusta ei olisi ymmärtänyt yhtään mitään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti