Kaukaa lähelle
Läheltä kauas
Läheltä kauas
Kuka ja Missä on valmistanut käyttämämme tavarat
tai kasvattanut syömämme ruuan. Kenen taskuun menee tuotteista
maksamamme raha? Puhumme paljon oikeudenmukaisuudesta. Usein on tärkeää se, että itse saa oikeudenmukaisen osan siitä, mitä jaossa on. Se on luonnollista. Luonnotonta on olla huolehtimatta lähimmistään.
Kansainvaellusten aika jatkuu. Historiankirjoissa karttoihin piirretyt nuolet ovat aina
merkinneet oikeiden ihmisten ja ihmisryhmien siirtymistä paikasta
toiseen. Nykyiset liikennevälineet vain nopeuttavat näitä siirtoja. Kävellen kaikki eivät olisi vielä perillä.
Mentiin sitä ennenkin. Netissä löytyy tietoja
laivasta, jolla isotätini matkustivat aikoinaan Amerikkaan. Tilastot
olivat jo silloin sen verran tarkkoja, että hyvin saattoi arvata hytin
ja hyttitoveritkin. Miehenkin isosedistä ja –tädeistä suurin osa seurasi samaa reittiä.
Miksi taas näitä? Puhuin äsken puhelimessa ystävän
kanssa, joka tänään taas kerran lähtee maailman yhteen kipupisteeseen. Puhuttiin oikeista pommeista.
Oikeista lapsisotilaista. Oikeista kouluista. Oikeista lääkkeistä.
Oikeista rokotuksista. Puhuttiin mahdollisuudesta saada tarvittavaa apua
perille oikeita kanavia käyttäen. Autetaan ”niitä” siellä, missä he
ovat. ”Ne” eivät ole numeroita, vaan eläviä ihmisiä. Lähimmäinen voi
olla myös kaukana. Luonnotonta on olla huolehtimatta lähimmäisistäänkin.
Lokalahti. Keskimmäinen ja kummitäti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti