Vetoketju suussa?
Välillä mietin erilaisia syitä siihen, miksi olen
sellainen kuin olen. Puolet elämästäni olen ollut enemmän tai vähemmän
thaikulttuurin vaikutuksen alla. Viisitoista vuotta kotinikin oli
Thaimaassa. Tein töitä thain kielellä thaimaalaisten kanssa
thaimaalaisten parissa. Täytyyhän sillä olla vaikutus. Joitain asioita
tunnistan selvästi:
Selkokieli.
Luulen vielä osaavani nimittää asioita vaikeilla sanoilla ja puhua
tieteellistä kieltä. Uudissanojakin ymmärrän melko sujuvasti. Myönnän
kuitenkin pitkästyväni joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai
lukemaan tiettyjä tekstejä. Ymmärrän, että moni ala muovaa oman
käyttökielensä ja sen kielen käyttäjät turhautuvat, jos joutuvat
selittämään heille selviä käsitteitä muulla kielellä. Vuodet
kielipuolena supistivat eittämättä omaa sanavarastoa. Toisaalta,
Thaimaassa aloin ymmärtää yhä paremmin sen, että kielen tarkoitus on
toimia siltana, ei barrikadina. Ei ollut mielekästä esittää
erinomaisuuttaan vaan saada viestit perille oikealla tavalla
ymmärrettävästi. Se vaati uutta näkökulmaa kaikkeen kommunikaatioon.
Yksinkertaisena esiintyminen ei ole enää minulle häpeä.
Itsesensuuri.
Tiedän vielä osaavani nimittää ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan
ilkeillä sanoilla ja puhua loukkaavaa kieltä. Pikkupiruilutkin ymmärrän
melko sujuvasti. Myönnän kuitenkin sisimmässäni ihmetteleväni
joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai lukemaan tiettyjä
tekstejä. Ymmärrän, että moni ryhmä muovaa oman tapansa ilmaista
mielipiteensä ja sen tavan käyttäjät ärsyyntyvät, jos sitä ei heille
sallita. Vuodet maassa, jossa sensuuri ja itsesensuuri ovat tavalla tai
toisella olleet kauan järjestelmän osana, laittoivat miettimään, mikä on
viisasta ja hyödyksi kokonaisuudelle. Minun tarpeeni saada sanoa asiat
suoraan korosti liian usein vain omaa erinomaisuuttani. Sekin vaati
uutta näkökulmaa. Mukaan tuli vastuu siitä, mitä tapahtuu muille minun sanojeni takia. Itsesensuurin käyttäminen ei ole enää minulle häpeä.
Thaimaa. Wang Takrai. Selkokielen opiskelua retkellä. Kuva Liisa Alanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti