Täytyykö olla aito?
Saako?
Helatorstai on pyhäpäivä. Se on kirkollinen pyhä, jonka sisältö on suhteellisen tuntematon. Onko ihminen, joka muistaa sen merkityksen, oikeastaan tekopyhä? Kuinka paljon saa tietää kristillisistä asioista olematta tekopyhä? Kuinka monta kertaa vuodessa saa mennä kirkkoon? Saako sanoa ääneen sanan Jeesus? Entä Jumala? Saako rukoilla? Edes hädässä? Tieto: Helatorstaita vietetään
Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi.
Ei niin kauan aikaa sitten helatorstaita vietettiin
lauantaina. Se tapahtui parinkymmenen vuoden ajan. Oliko se lauantai
silloin tekopyhä? Vai onko tämä keskellä viikkoa oleva pyhäpäivä tekosellainen? Onko pyhää oikeasti olemassa?
Thaimaassa
pyhyyttä ei piilotella. Buddhalaisessa ympäristössä se ei merkitse
”Jumalalle erotettua”, niin kuin kristillisessä sanastossa, mutta jotain
erityistä, arjen ja maallisen vastakohtaa, sielläkin tarkoitetaan. Pyhä
”Phra”- etuliite on thaikielessä sekä Buddhan että Jumalan ja Jeesuksen
edessä.
1978. Lokalahden kirkon kellotapuli - kulku kirkkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti