Nuorista ei koskaan tiedä
Vanhoista tietää jo liikaa
Koti ei ole julkinen tila. Se on hyvä juttu. Asiat
saavat olla juuri niin paljon rempallaan kuin oma sielu sietää. Joskus
joutuu arvioiduksi. Vastoin omaa haluakin. Olen miettinyt,
muuttuuko koti julkiseksi tilaksi, jos siellä on tapahtunut rikos. Sitä
sopii miettiä. Lehdistönkin. Ja meidän lukijoiden.
Thaimaan kotimme olivat puolijulkisia. Varmaan ihan omasta tahdostamme. Se
oli tavallaan kotikenttäedun käyttämistä, osaltaan ihan vanhanaikaista
vieraanvaraisuutta. Oli helpompi kutsua kotiinsa arvokkaita vieraita,
kun apulainen oli siivonnut sillä aikaa, kun itse oli ollut työssä.
Niitä muistoja en vaihtaisi. Joistain vieraista olen täällä blogissakin
aina välillä kirjoitellut. Piispa Paavo Kortekankaan vierailu aikanaan oli monessa suhteessa virkistävä. Keskellä kuumuuttakin.
Tuossa asunnossa kuka kulloinkin näki myös kalamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti