Piip ja tööt
Näillä sanoilla tekee ihmeitä
 
Olen todistetusti kuunnellut radiosta Ympäristöuutiset 29.10.2000. Siellä lainattiin susitutkija, professori Erkki Pulliaisen lausetta:
”Suurin uhka koirasusissa on se, että kun susi ja koira risteytyvät, saattaa helposti syntyä ihan tavallisia yksilöitä mutta myös sellaisia tööt-yksilöitä, salakavalia purijoita.” 

Salakavalaa puremista en tunnista enkä tunnusta, mutta termi tööt-yksilö on kyllä saanut kuvata väsyneitä perheenjäseniämme. Sen sanan taakse saattoi mennä piiloon, kun ei jaksanut tehdä mitään. 
Muistan, miten poikkesin Esikoisen kotona lastenlasten luona työtilanteiden välillä. Silloin leikittiin tööt-yksilö-leikkiä. Mummo oli se sängyssä lojuva tööt-yksilö, jonka käteen tuotiin leluja, joita sitten taas vietiin pois. Se oli ihan mukava leikki kaikille osapuolille. Mummo ei mennyt karkuun, vaan oli ihan läsnä, puolihorroksissa, silmät kiinni. Lapset saivat juosta, minne halusivat. Sitä leikittiin monta kertaa. (Kunnes eräänä päivänä lapsenlapsi kysyi ihan vienosti, olisiko mahdollista leikkiä jotain muutakin kuin tööt-yksilöä…)

”19.5.1982 Esikoinen on sitten kymmenvuotias. Lahjaksi kävin ostamassa vanhoja kirjoja koulun myyjäisistä, viitisentoista kai niitä kaiken kaikkiaan oli, Hardy poikia, Verneä ym. Kuulemma tämän hetken parhaita kirjailijoita ovat Jack London, Alfred Hitchcock ja Kolme Etsivää – kirjoittaja ja Verne. Onpa korkeatasoista tosiaan. Eilen Mies sitten kävi vielä ostamassa elektroniikkapelin, jossa ilmeisesti alkuasukaskantaja tuo tavaroita joen yli kilpikonnasiltaa pitkin. Joskus sitten kilpikonna näkee kalan ja sukeltaa. PUMPS! Nyt sitten on koko päivä vähän väliä piipittänyt.”

Esikoisen taloudesta ei piipitys ole tuon jälkeen kai koskaan hiljentynytkään. Toivotan hyviä piipityksiä edelleenkin! Muistakaa leikkiä välillä tööt-yksilöä!



Liesituulettimeen kiinnitetty  joululahjaksi saamani magneetti