+809 Jouluhäsläys 121210

+809 Jouluhäsläys

Älä häslää

En häslääkään

 

"Häsläyksen synkronoinniksi". Näin kirjoitti Esikoinen kerran viestinsä otsikkokenttään. Hän tunsi äitinsä. Tänä jouluna yritän olla häsläämättä.

Jokaiselle soisin silti löytyvän jotain. Täytynee taas kysyä jouluvierailta, mitä ilman he eivät haluaisi joulua vietettävän.

Mikä  sinulle on joulupöydässä tärkeintä? 

Miniän ja Keskimmäisen joulutorilta löytämä norsu ja Kuopuksen ja Keskimmäisen (vihjailujen kera) äidilleen ostama kanaemo:

Suomalaisen jouluruuan valmistusta thaimaalaiseen tapaan:

Jaa

13 Lähettänyt: mm

+808 Vapaaehtoisuutta ja hyväntekeväisyyttä 111210

+808 Vapaaehtoisuutta ja hyväntekeväisyyttä

Ihanko ilmaiseksi?

Vapaaehtoistyön vuotta 2011 on ehditty kritisoida siitä, että valtiot sen avulla väistävät velvollisuuksiaan ja teettävät ilmaiseksi sellaista työtä, joka kuuluisi yhteiskunnalle.  On tuossa vuodessa monta miettimisen arvoista asiaa. Kunhan emme vain keksisi liikaa tekosyitä…

Tänään ostin seurakunnan myyjäisistä peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikkoa, pikkupullia, taatelikakkuja, sinappia, sukkia, lapaset, roskiksen, kynäpurkin,havupallon parvekkeelle, seimiasetelman ja lampaan. Join glögiä ja söin kakkupalan. Joku oli ne tehnyt. Ihan ilmaiseksi. Ostin myös arpoja, mutta en voittanut läheisilleni mitään. 

Käykää myyjäisissä. Niiden avulla voi tukea erilaisia asioita. Ne ovat myös monelle käsityöläiselle mahdollisuus saada työtuloa.

Tänään myyjäisistä ostettu lammas sai seurakseen Kuopuksen Kanarialta tuoman keramiikkanorsun.

Betlehemin lampaat vuosimallia 1970:

+807 It's the Thought That Counts 101210

+807 It's the Thought That Counts

Ei se aina kanna

Ajatuskaan

 

Thaimaan liputuspäivä, Constitution Day. Piti oikein tarkistaa Wikipediasta, kuinka mones perustuslaki siellä nyt onkiaan voimassa. .

Katselin jokin aika sitten vanhoja sekatavaroitamme. Niitä meillä näyttää riittävän. Yhden käsityön alkuperää en muistanut. Onneksi Esikoinen oli käymässä. Hän kertoi, että tuo työ ei ollutkaan mikä tahansa käsityö, vaan hänen joululahjansa meille, se ainoa virkkuutyö, jonka hän on saanut aikaan. Selvä Thaimaan lippu, ajatuksella suunniteltu ja rakkaudella toteutettu.

Kyllä se ajatuskin aika usein ratkaisee. Toivotaan niin.

Joulukalenteriin pääsee tänään nahasta valmistettu norsu. Sen kanssa seinälle nousee lasten langasta valmistama Tähti.

Niin, se lippu:

+806 Stressaantumisvelvollisuus 091210

+806 Stressaantumisvelvollisuus

Sana riittää kertomaan

Marikin blogissa Kuusi löytyi mainio sana, stressaantumisvelvollisuus. Sitä olen makustellut mielessäni.  Se tuntuu sydänalassa ja hengästyttää jo levossakin. Tahtoo olla niin, että toiveet ja toteumat eivät aina (vai yleensä) kohtaa. Mitä enemmän itseltään vaatii, sitä vähemmän saa aikaan. Että vieläkin, tässäkin iässä. Blääh.

Entä jos alkaisimme yhdessä taistella stressaantumisvelvollisuutta vastaan? Vai tuleeko siitä vain lisää stressiä?

Paimen ja tiikeriä vastaan taisteleva teaknorsu:

1982. Thaimaa. Ubon. Paimenia kedolla vartioimassa laumaansa:

+805 Ketä mikäkin kiinnostaa081210

+805 Ketä mikäkin kiinnostaa

Ei kaikkien

Tartte tykätä

Kaikesta

 

Tunnustan katsoneeni Linnan juhlien kättelyä. Tunnustan bonganneeni julkkiksia. Julkkikset ovat kiinnostavia. En kyllä ihan ymmärrä, miksi.

Tunnustan etsineeni myös tuttuja kasvoja. Sentään joitain sellaisiakin näinkin.  Sieltä vanhoilta ajoilta. Ja olihan siellä niitä muitakin. Sitä kermaa, jota on suurena yleisönä mukava latkia.

Mikä ratkaisee ihmisen arvon? Sekö, että hän osaa puhua vaikeita sanoja ja juhlallisia lauseita. Sekö, että hänellä on the Arvokas Virka-Asema.  Sekö, että hän osaa käyttäytyä oikein oikeassa paikassa ja pukeutua oikeisiin vaatteisiin oikeana aikana. Vai mikä?

Muutuin Bangkokin kaduilla ja slummeissa. Löysin ihmisyyden sieltä, missä kenelläkään ei ollut tarvittavaa asemaa, juhlallisia puheita tai hienostokoteja. Ei niin, ettei niitä olisi sielläkin toivottu. Silti, sivistys näkyi siinä vesilasillisessa, joka kannettiin eteen tai hymyssä, joka vaihdettiin. 

Kun kaikki kallis riisutaan päältä pois, sisältä löytyy kuitenkin lähimmäinen, yksi meistä. Me ollaan arvokkaita kaikki…

Asian Games 1997-maskottinorsu on löytänyt kauniita unia näkevän pumpulienkelin kainalon:

Joulu 1983. Uusi ihmettelijä tullut juuri maailmaan.

+804 Oletko sinä aina oikeassa vai oletko sinä aina oikeassa... 071210

+804 Oletko sinä aina oikeassa vai oletko sinä aina oikeassa...

Väärässä oleminenkin

Taitolaji

 

Taas kerran kirjoittelin Kotimaa24 blogissa. Mietin siellä esiintyvien kirjoitusta tasoa. Olen iloinen, että Blogimaailma ei kaikkialla ole yhtä aggressiivista.

"Vaihtoehdot vähissä.

Olemme oikeassa, kunnes toisin todistetaan. Olemme myös syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Olemme rehellisiä, kunnes toisin todistetaan. Ja vaikka kuinka todistetaan, niin uskommeko sen?

Minua on todella hämännyt se, kuinka juuri tällä Kotimaa 24 blogialustalla niin usein hutkitaan tutkimatta.  Jos on mahdollista ymmärtää joku asia väärin tai ainakin selittää se vääräksi, me täällä sen teemme.  Iloiten. Täällä on näköjään myös tärkeää sanoa ruma sana niin kuin se on.

Olen elänyt vuosikausia ympäristössä, jossa toisen kristityn tapaaminen ei ollut itsestään selvää. Lukemattomat tapaamani ihmiset eivät koskaan olleet tavanneet ketään kristittyä lähipiirissään. Joulukortin Joulupukkia luultiin Jeesukseksi.  Ei oltu varmoja, palvoivatko kristityt äitiä vai poikaa. Protestanteista ja katolisista käytettiin paikallisessa kielessä eri termejä, koska niihin oli aikoinaan tutustuttu erikielisistä lähteistä. Keskusteluissa toistui ajatus, että kaikki uskonnot olivat hyviä, koska ne kaikki opettivat tekemään hyviä tekoja.

Minun oli pakko muuttua. Opin selittämään, miten kaikki kristityt käyttivät samaa Kirjaa, mutta löysivät ja korostivat sieltä vähän eri asioita. Opin kertomaan kielikoulun opettajalle, miksi baptistit kastoivat aikuisia. Baptistiluokkatoverini selitti sen jälkeen samalle opettajalle, miksi luterilaisessa kirkossa kastettiin myös lapsia.  Opin kuuntelemaan, kun ihmiset kertoivat kokemuksiaan pahoista hengistä, ja ymmärtämään, miten tärkeää heille oli se, että Jeesus on kaikkia henkiä voimakkaampi. Opin itsekin ymmärtämään, kuinka suuri ilosanoma on luterilaisten perussanoma. Armo kuuluu syntisille.

En muuten usko, että olen koskaan väärässä… Et varmaan sinäkään. Vai?"

Joulukalenterin lehmä on ollut meille tulostaan asti jouluseimen äärellä perheen vastustuksesta huolimatta. Onhan se symppis, onhan. Niin, ja tuo lehmä ja tuo norsu ovat selvästi kavereita erilaisuudestaan huolimatta  :)

1980 Bangkok. Kulttuurien kohtaamista. Kielikoulun pohjoismaalaiset tiernapojat.

+803 Itsenäistä itsepäistä Suomea! 061210

+803 Itsenäistä itsepäistä Suomea!

Tänäänkin

Kuitenkin

Vapaa

 

Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa kulttuuriministeri Stefan Wallin luki seuraavan tekstin:

"Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. Älä kuitenkaan aiheettomasti suosi köyhää hänen asiassaan.
    Kun tapaat vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen.
    Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeuksia hänen riita-asiassaan. Pysy erossa väärästä asiasta. Älä aiheuta syyttömän kuolemaa, sillä sellaista vääryyttä minä en salli. Älä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisenkin ja tärvelee niiden asian, jotka ovat oikeassa.
    Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena."

Hyvä teksti. Tänäänkin.

Kolmaskin tietäjä ja hänen hopeanorsunsa saapuivat tänään joulukalenteriin pianon päälle. Norsu on Miehen tuliainen työmatkalta Laosin pääkaupungista Vientianesta.

Lokalahti. Joulukorttimme vuodelta 1973:

+802 Lumiko kultaa muistot? 051210

+802 Lumiko kultaa muistot?

Joitain muistoja on mukava muistella

Tänään unohdetaan ne muut

 

Jotkut päivämäärät ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Perhe oli koossa kokonaisuudessaan Thaimaassa joulun ajan, Suomessa asuneet mukaan lukien. Porukalla ehdittiin meren rannalle pariksi päiväksi. Hua Hinin torilla kierrellessäni näin pienen posliininorsun. Ostin sen heti. Vähän ajan kuluttua kokoonnuimme katsomaan yhdessä ostoksiamme. Mieheltä löytyi juuri samanlainen norsu kuin minulta…

Hyvää itsenäisyydenpäivän aattoa kaikille, etenkin sen toisen norsun ostajalle. Itsenäisyys taisi mennä silloin aikoinaan meiltä molemmilta tällä päivämäärällä :)

Kaksosnorsut pääsevät molemmat joulukalenteriin. (Nämä torielefantitkin ovat käsin maalattuja. Maalaajat tuskin saivat minimipalkkaa…)

1988. Thaimaa. Bangkok. Hua Mark.  Pihalla olevan joulupuun oksiin liimataan pumpulilunta.

+801 "We don't have anyt secrets" 041210

+801 ”We don’t have any secrets”

Kenelläpä meillä

Mitään salaisuuksia

Mistään asiasta

Pois se meistä

 

Kurkistelin pitkästä aikaa thaimaalaisia uutisia. Tänäänkin näköjään punapaidat sitä ja keltapaidat tätä. Uutisissa mainittiin myös nykyajan robinhoodimainen termi Wikileak.  Joulun alla on hyvä pysähtyä miettimään sitä, kuinka varakkaita nykyiset robinhoodit itse ovat ja keneltä kenelle tulosiirtoja todellisuudessa tehdään. Ketä kulloinkin suuret paljastukset palkitsevat ja keneltä ne mitäkin ottavat… Totuus palaa joskus tulessakin. Vaikka sitä ei itse sytyttäisikään, sytykkeen ja polttoaineen tarjojat eivät pääse vastuustaan.

Kirjoitukseni otsikko on peräisin Thaimaan varapääministerin suusta...

Joulukalenteriin toinen tietäjä ja valkoinen elefantti.  Miksi juuri valkoinen? Taustaa vaikkapa Wikipediasta.

1982. Bangkokin 200-vuotisjuhlallisuudet. Kuninkaan kulkuneuvoista puheenollen. Ainoa itse ottamamme kuva Thaimaan kuninkaasta ja kuningattaresta ohi kiitävässä autossaan:

+800 Norsun muisti 031210

+800 Norsun muisti

Agathakin sen tiesi

Elephants can remember

 

Norsujen maassa elettäessä Agatha Christien norsudekkari tuli usein mieleen. Tuon kirjan lopussa sanottiin, että elefantit eivät unohda, mutta ihmiset onnekseen unohtavat.

Muistelemme aina välillä monien norsujemme ostopaikkaa tai ihmisiä, joilta ne saimme. Niidenkin kautta tulee esiin jotain elämämme koko kuvasta.

Kävelimme Kuopuksen kanssa illansuun ruuhkassa Thonburin Suuren Liikenneympyrän kaduilla ( Wong Wian Yai). Vaihdoimme bussia päästäksemme kotiin. Hidasta oli. Eräs mies oli levittänyt mattonsa katukäytävälle. Huomasimme, että hänen myytävänä olevat käsityönsä olivat todella taitavaa köyden- ja narunpunontaa. Kuopus sai naruhevosen, elefanttikokoelmamme narunorsun. Mitähän tuollekin miehelle kuuluu? Juttelimme siinä tovin. Näköpiirissä ei ollut muita ulkomaalaisia. Sillä seudulla meitä ulkomaaneläviä oli silloin harvemmin näytteillä.

Narunorsu pääsee tänään joulukalenteriimme pianon päälle Bangkokin hyväntekeväisyysmyyjäisistä ostetun enkelin kanssa.

1980. Bangkok. Jouluseimiasetelmamme väliaikaisessa joulukodissamme. Jouduimme luopumaan vanhasta asunnostamme ja odottamaan uuden asunnon vapautumista pienessä yksiössä joulun ajan: