+819 Vuoden pimein päivä 221210

+819 Vuoden pimein päivä

Kaukainenkin aurinko valaisee

Aamulla puut olivat paksussa huurteessa. Kosteus oli tarttunut oksiin. Kappale kauneinta talvea.

Lapsenlapset auttoivat siivouksessa, koska lupa koristeluun tuli vasta siivouksen jälkeen. Joulusiivot siis tehtynä talkoilla, enkelit tiskattuina ja pulkat taas kokeiltuina. Kappale kauneinta isovanhemmuutta.

Vuoden pimein päivä on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. Miten sitä aurinkoa ei muista silloin, kun se on pilven takana. Nyt ei ollut. Kappale kauneinta Suomea.

Lapsenlapset halusivat pianon päälle heijastinnorsun vuoden pimeimmän päivän kunniaksi. Seurakseen se sai nyplätyn enkelin, muistuttamaan Joulun Valosta:

1988. Joulupukki ja tonttu Katriinakakkonen:

+818 Elämä - pilipalia vai palapeliä? 211210

+818 Elämä - pilipalia vai palapeliä?

Missään mitään mieltä?

Milloinkaan?

 

Ajopuu? Uppotukki? Pystyyn lahonnut? Maahan maatunut?

Aika pieneen mahtuu elämän merkitys. Syntymän ja kuoleman välissä juuri ja juuri ehtii tekemään ja kokemaan jotain.  Olemaan niin mahdottoman tärkeäkin mielestään.

Elämän palapelistä ja muistelemisesta eräs kommenttini:

”Vaikka palapelistä puuttuisi paljonkin paloja, jokainen löydetty pala täydentää kokonaiskuvaa.”

Kuopus valitsi tämän päivän paperienkelin ja burmalaisen norsun:

Jouluaatto 1986. Väsynyt Katriina- tonttu ja iloinen apuri:

Jaa

6 Lähettänyt: mm - 21

+817 Santa Kloot ja Ginger Ben 201210

+817 Santa Kloot ja Ginger Ben

Tutut tuntemattomat

Ulkomailla tutuistakin tulee tuntemattomia. Ajan myötä ne muuttuvat taas tutuiksi. Äännemaailman muuttuessa ei monesti tuntenut omaa nimeäänkään. Mikä ihme se siis on, että joulupukkiakaan ei heti tunnistanut – eikä Kulkusia.

Meillä on aina jouluaattona leikitty joulupukkileikkiä. Leikin arvostusta ei ole vähentänyt se, että yhdessä on katsottu jonkun perheenjäsenen, tai parhaassa tapauksessa parin perheenjäsenen muuntumista joulupukiksi  ja/tai tontuiksi. Aina yhtä jännittävää on ollut se, kun oveen on kolkutettu…

Jouluseimen äärelle pääsee tänään suomalainen olkipukki ja thaimaalainen kullankeltainen pikkunorsu:

Perheen joulupukki mallia 1984:

+816 Tropiikin talvileikkejä 191210

+816 Tropiikin talvileikkejä

Luovuutta luovuutta

Kyllä kaikki sujuu

Kun vain haluaa

 

Pakkasten purressa ja tuulten puhistessa kieltämättä välillä muistelee Thaimaan talvia. Sanoisinko, että ne olivat – erilaisia.

15.12.1984 Minä ja lapset Hua Hiniin.  Kuopus ei ymmärtänyt merta.

19.12.1984. Kuopus tajusi kuraleikkien riemun.

Hua Hinin hiekoilla pystyttiin leikkimään myös suomalaista talvea. Lähettienkokouksessamme meillä oli kerran hiihtokilpailut rantahiekalla lautasuksilla ja ringetenpeluuta rannalta löytyneillä puukepeillä.  Hyvin sekin sujui.

Joulukalenteriin tulevat tänään Thaimaan Ban Pheestä Ko Sametin saarilomalta palatessa ostettu simpukkanorsu ja Filippiinien tuliaissimpukka:

Jouluseimiasetelma 1980. Ensimmäisissä Thaimaan jouluseimissämme lampaat olivat joko isoja käpyjä tai valkoisia simpukankuoria, joihin oli piirretty tussilla mustat silmät. Kuvassa näkyy myös eilen pianon päälle tullut puuseimi:

+815 Joulun Lapsi ja lasten joulu 181210

+815 Joulun Lapsi ja lasten joulu

Monenmonta silmäparia

Lapselle voi laulaa monella tavalla. Se lähellä oleva voi tulla syliin ja katsoa silmiin. Kauempana oleva pitää kuvitella. Voimme laulaa myös Kauneimmat Joululaulut. Nekin voidaan laulaa lapselle ja Lapselle.

Pianon päälle, lehmän, aasin ja norsujen luokse tulee tänään seimi.  Seimen Lapsi antaa vielä odottaa itseään. Norsuäiti pitää huolta jo omistaan:

1982. Lad Phrao Church. Bangkok. Joulun lapsi hänkin, jouluisena kastepäivänään.

+814 Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki 171210

+814 Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki

Kyseenalaista

Kysele

Muuta

Muutu

 

Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki. Kun hymy ei tarkoitakaan iloa. Kun kunnioitusta ei osoitetakaan nousemalla seisomaan. Kun autot ajavatkin väärällä puolella. Kun bussissa paikka annetaankin lapselle. Kun kyseleminen ei olekaan suotavaa. Kun viestitään epäsuorasti. Kun rusketus onkin pahasta.

Viidakossa voi rämpiä myös keskellä suurkaupunkia. Kulttuuriviidakossa. Vanhat polut kasvavat umpeen ja jokaisen täytyy raivata itselleen uusi polku uusissa maisemissa. Tuon oppimiseen minun piti muuttaa välillä pois Suomesta.  Joku oppii sen matkustamatta minnekään.  Jokainen sukupolvi joutuu käyttämään omaa viidakkoveistään. Kaikki uusi vaatii kai aina jonkin asteen kapinaa vanhaa vastaan.

Jokainen sukupolviko tarvitsee oman vallankumouksensa ja omat marttyyrinsä. Jokainen vallankumousko syö myös omat lapsensa? Ja vanhuksensa?

Joulukalenteriin pääsevät tänään Kuopuksen minifanttikaverit ja thaimaalainen kivikilpikonna kaikkien konniemme muistoksi.

1979. Thaimaa. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen joulu Thaimaassa. Kulttuurishokkia. Kansainvälistä työtoverijoukkoa perheineen ja evankelistan moottoripyörä, jota pidettiin öisin kirkossa varkaiden takia:

+813 Ollako samaa mieltä vai eikö olla? 161210

+813 Ollako samaa mieltä vai eikö olla?

Ruma sana ainakin sanotaan

Niin kuin se on

Kauniista en niin tiedä

 

Näköjään mietin taas samanmielisyyttä ja erimielisyyttä. Miten elää erimielisten kanssa? Hakeudunko aina samanmielisten joukkoon?  Kuinka laaja on ystävä/tuttavapiirini?  Kestänkö erilaisia mielipiteitä vai pakenenko?  Erilaiset yhteiskuntaluokat. Erilaiset puoluekannat. Erilaiset käsitykset uskosta ja uskonnoista? Erilaiset kuppikunnat…

Miten elän ihmisten kanssa, joilla on erilaiset arvot? Miten ilmaisen erimielisyyteni? Ilmaisenko sitä ollenkaan? Jos toinen on jo ilmaissut kantansa voimakkaasti, osaanko ilmaista oman erilaisen kantani yhtä voimakkaasti? Tarvitseeko minun se tehdä? Saanko sen tehdä?

Onkohan olemassa vähemmistöä, joka ei jollain tavalla, edes olemassaolollaan, haastaisi enemmistöä muuttumaan. Onkohan enemmistöä, joka ei, edes tarkoittamattaan, vaatisi vähemmistöä muuttumaan.  Mitä on rauhanomainen rinnakkaiselo käytännössä? Voimakkaamman valtaa?  Heikomman hiljaisuutta?

Blogimaailma tuottaa reippaita sanontoja ja uutta ilmaisua. Osa niiden oikeutuksesta ratkaistaan oikeudessa. Osasta riidellään. Osasta vaietaan. Osasta kärsitään. Mitä kaikkea saa sanoa?

Jotain itse tuntemaani sanoin eräässä kommentissani:

”Kahden erilaisen ihmisen ajattelupintojen kohtaamisessa molempien rosoisuus tuntuu. Se saakin tuntua. Sellaista kohtaamista toivon kirkkoomme.”

Thaimaalainen hyväntekeväisyysmyyjäisten joulunorsu ja taalainmaalainen Miniän lahjoittama hevonen: ”Täytyyhän jouluseimellä olla yksi Taalainmaan hevonenkin.” Olen samaa mieltä:

1975. Lokalahti. Jatkoa eiliseen. Joulutoukka, ylpeä isoveli ja pikkujoulukuusi.

.

+812 "Ne leimuaa, ne loimuaa,ne roihuaa ja lyö! 151210

+812 ”Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö!”

Joulukin leimuaa ja loimuaa

Jos yhtään muistan, ja muistanhan sentään jotakin, niin meillä kotona ei joulua ripustettu ikkunoille eikä seinille paljonkaan ennen joulua. Opettajaperhe tietysti sai tarpeekseen ennakkojoulusta kuusijuhlien valmisteluissa ja monenlaisessa koulun jouluaskartelussa.

Osaan kuvitella taas Bangkokin joulun. Vai osaanko sittenkään? Sen on täytynyt räjähtää vielä täydempään valoloistoon lähdettyämme. Onhan miltei joka rakennukseen tullut lisäkerroksia, jotka jo sinänsä valaisevat pimeässä yössä. Vielä jonnekin puun oksaan jäi vähän vapaata uusia valoköynnöksiä varten. Edelleenkin ne tavaratalon keskellä naruissa roikkuvat lukuisat punahiippaiset ja valkopartaiset joulupukit, joilla oli siivet ja jotka puhalsivat trumpettia, ovat vailla vertaa. Tuskin sitä kokemusta voi ylittääkään.

Mosaiikkinorsu ja joulukissa:

1975. Lokalahti. Joulutoukka ja pikkujoulukuusi:

+811 Mikä vanhenemisessa oikein mättää?141210

+811 Mikä vanhenemisessa oikein mättää?

Nuoruus ja vanhuus

Tyhmyys ja tyhmyys

Viisaus ja viisaus

 

Kun olin lapsi, vanhenemisessa ei ollut mitään kielteistä. Jokaisena synttärinä oman iän numero nousi aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Sehän oli hienoa!

Olen aika täynnä kukkahattutädittelyä ja mummottelua. Hämärästi muistan vielä, että tytöttelykin kuuluu kokea negatiivisena. Lapsuuden jälkeen ei siis ole ollut kohden koskaan…

Mikä tässä iässä siis mättää?

Tietää monista asioista liian vähän ja vain vähistä asioista riittävän paljon.

Tietää, että ei ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaa, ja pelkää, ettei enää halua sellaista, jota ehkä vielä ehtisi tehdä.

Tietää, että kaikki se, mitä on tehnyt, ei ole ollut niin tärkeää kuin luuli ja paljon siitä, mitä teki, olisi saanut jäädä tekemättä.

Tietää, että se tyhjäntärkeys, mitä piti joskus arvokkaana, on osoittautunut osaltaan naurettavaksi ja se, mitä ei aikoinaan osannut arvostaa, on ollutkin parasta elämässä. 

Tällaisena siis mennään eteenpäin. Yksi hauska ja vähän vahingoniloinen juttu on se, että jos tulevat polvet eivät kuole pois ennen aikojaan, ne kaikki tulevat vanhoiksi.  Sittenpä tietävät.  Heh.

Joulukalenteriin tulee viimeisin norsumme, jonka Kuopus toi syksyllä Komista, Syktyvkarista . Se saa seurakseen  hongkongilaisen työtoverimme lahjoittaman pikkulinnun.

1979. Thaimaa. Soi Amon. Joulujuhlan kuoro. Eivät ole nuokaan tytöt enää tuon näköisiä :

+810 Löytyykö kirkoista kotisi? 131210

+810 Löytyykö kirkoista kotisi?

Joulun erikoistarjous

Ilmainen Lapsi Lahjaksi

Meneekö liian halvalla? 

 

Löysin englanninkielisen testin What's your theological worldview?.  Sen avulla voi tutkistella omaa sisintään. Vaikka testiä ei ottaisikaan liiallisella vakavuudella, se tarjoaa sen tehneelle mielipideprosenttiosuuksia erilaisista kirkollisista suuntauksista, fundamentalisteista liberaaleihin. Luterilaisuutta testi ei tunne, joten oikeaoppisuuttaan ei tarvitse miettiä.

Tein tuon testin ja kommentoin parikin kertaa tuota asiaa: 

”- Kokeilin  testiä. "Hymyillenkin" tehtynä huokaisin helpotuksesta, koska en ainakaan ollut sitä, mitä en tietoisestikaan halunnut olla. Olen kai siis tyypillinen fariseus.” 

”- Tällaiset luokittelut ovat ihan hauskoja ja OK, mutta meidän ennakkoluuloisten keskustelua ne haittaavat. Vaikkapa että "ahaa, tuo sanoo jotain siksi, kun sen on postmodernisti, olisi pitänyt arvata"... Tai" totta kai tuo ei ymmärrä minua fundamentalistia, kun se on ihan vastakkainen ajatuksiltaan"... Ja sitten hyökätään. 

Haaveilen vieläkin kirkosta, jossa erilaisuus oli aikuisten oikeesti hyväksyttyä niin, että voitaisiin mielenkiinnolla katsella toinen toisemme testituloksia ja alkaa sitten keskustella niiden pohjalta enemmän tai vähemmän asiallisesti. Käännyttäminenkin olisi sallittua – kaveripohjalta  :)” 

Puinen kaiverrettu Mae Hong Songin norsu, jolle on sisälle kaiverrettu poikanen,  sekä kaikilla matkoillamme mukana kulkenut perinteinen Aarikan enkeli:

Kypros. 1970. Kykko Monastery. Ikonostaasi.