+129 Kuoleman varjon maa 010608

+129 Kuoleman varjon maa

Pieni varjon hipaisu
Muistutus tulevaisuudesta

Katson kämmentäni. Kämmenen leveys ei ole paljon. Se kuvaa elämän koko mittaa. Ei paljon.

Eräs ystävämme osasi kuvata elämää ja työtä Thaimaassa enkelien kautta. Hänen rikkaassa kuvakielessään suurkaupungin hätäjarrutuksissa jäi vain enkelin siiven kokoinen väli kahden auton väliin. Kattoa maalatessakin enkeli piti maalipurkkia.

Miksi on kärsimystä? Miksi on sairautta? Miksi on kuolemaa? Miksi enkelin siipi ei pysähdytä kaikkia autoja? Miksi suojelusenkeli ei suojele kaikkia lapsia aina? Miksi useimmat ihmiset joutuvat pitämään itse maalipurkkinsa? Miksi minä en ole parempi ihminen?

Bangkok. Enkeleille olisi töitä

+128 Vajavaisen täydellistä 310508

+128 Vajavaisen täydellistä

Vajavaista
Täydellistä
Rakkautta kaikilla mausteilla

"Olishan se hienoo", kun kaikki elämä olisi ollut täydellisen täydellistä. Hectorkin sitä toivoi. Mutta kun ei ole ollut. On ollut jotain ihan muuta, sitä täydellisen vajavaista. Oikeaa elämää, vajavaisuudessaan täydellistä.

Näin miettii hääpäivänään täydellisen vajavainen, mutta rakastanut ja rakastettu. Kaikilla mausteilla.

2011. Bangkok. Edelleenkin "tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti peräkanaa.." (Kuva Jyrki Markkanen)

+127 Myrskybongaus ja salamapuu 300508

+127 Myrskybongaus ja salamapuu

Sataako?
Sata salamaako?
Sata kertaa sata
Ja sataa

Tropiikissa monet asiat tuntuvat ylimitoitetuilta.

Tropiikin ukkoset on itse koettava ymmärtääkseen, kuinka majesteettista ukkonen voi olla. Myrskybongareilla on helpot ajat. Sadeaikaan ukkostaa lähes joka päivä. Kuumuudesta kärsivä länsimaalainen saa hetken hengittää. Pahimman sadekuuron aikana on hyvä pysäyttää auto hetkeksi turvallisuuden takia. Vettä vyöryää tielle. Marvellous. Wonderful. Special. Eztraordinary. Kerrassaan upeaa.

Viime kesänä Mies kulki välillä lähimetsissä etsimässä paikalliskoordinattien avulla salamaniskujen äskettäin mahdollisesti vaurioittamia puita URSA:n Salamapuu2007 – projektia varten. Hän osti uuden kamerankin voidakseen paremmin kuvata noita puita. Tänä kesänä projekti on laajentunut Ilmatieteen laitoksen tutkimukseksi. Projekti voi parhaimmillaan liittyä myöhemmin myös metsäekologiaan, metsäpalojen vähentämiseen ja salamasuojaukseen.

2015. Puuhun voi iskeä muukin kuin salama. (Kuva Simo Nieminen)

+126 Parsa, halloumi ja nan 290508

+126 Parsa, halloumi ja nan

Maku
Tuoksu
Tunnelma
Muistojen apupyörät

Viime viikonloppuna mökillä keitin parsaa grillipihvien seuraksi. Halloumia ostan silloin tällöin. Intialainen ravintola ei ole täydellinen ilman nan- leipää. Miksi juuri näitä ruokia?

Saksassa me sairaalan suomalaiset siivoojat opiskelijataustamme ja harjoittelustatuksemme takia saimme syödä ylemmän luokan kanssa.  Uusi tulokas minulle oli Spargel. Sitä syötiin usein muhennoksena.  Kesti kauan, ennen kuin tiesin syöneeni Saksassa parsaa. 

Kyproksella kävin usein omassa kylässämme olevassa pienenpienessä hyvin varustetussa sekatavarakaupassa, jonka nimi oli kirjoitettu pieneen kylttiin: NIEMINEN KAUPPA.   Yhtä juustoa ostin, kun vain sitä sain. Se oli sopivan suolaista kuumassa säässä ja narskui mukavasti hampaissa. Nimeä sille en löytänyt. Monta vuotta tartuin innoissani erilaisiin etelän juustoihin löytääkseni tuon herkkuni. Muistan, miltä tuntui vuosien yritysten jälkeen löytää halloumi, minun narskuva juustoni.

Englannissa kävimme kerran Coventryssa  ja  sen  modernissa katedraalissa ja vieressä olevassa sodan pommituksissa tuhoutuneessa rauniokirkossa. Coventryssa löysimme sopivan ruokailupaikan, ensimmäisen intialaisen ravintolamme. Siellä saimme mainioita kastikkeita ja isoja leipiä, jotka toivat mieleen Kyproksen pita- leivät. Nimeä emme panneet mieleen. Myöhemmin maailmalla yritimme löytää tuota leipää, mutta intialaisen ravintolan ruokalistan leivistä emme sitä heti osanneet valita, muita eksoottisia herkkuja kylläkin. Kun nan- leipä viimein löytyi, se on sen jälkeen kuulunut aina ateriaamme intialaisissa ravintoloissa.

 

1970. Kypros. Nikosia. Nieminen. Kauppa.

+125 Ilonpuutosta ja hullutteluvajausta 280508

+125 Ilonpuutosta ja hullutteluvajausta

Iloa puuttuu
Kiirettä pitää
Infoa pukkaa
Uni häiriintyy
Hassuttelu loppuu
Kulttuuri ei kiinnosta
Kännykkä vain soi

Tulkkina itsekin oppii uutta. Mielenkiintoista oli kerran kuulla työelämän uusista taudeista, ilonpuutostauti, kiiresairaus, hullutteluvajaus, infoähky, univelka, kännykkäriippuvuus ja kulttuurivajaus.

Vuotuisiin suomalaisjoukkomme työpalavereihin Thaimaassa liittyi myös ohjelmaa koko perheelle. Eräänä vuonna jouduimme Miehen kanssa kilpailemaan nuorten järjestämässä Tuttu Juttu- kilpailussa. Voitimme sen.

Jälkeenpäin ihmettelimme, miten kumpikin oli voinut laittaa yhteisten muistojen huipuksi pienen aasin tapaamisen pienellä Nasaretin torilla vuonna 1970. Muitakin yhteisiä muistoja meillä sentään on vuosien varrella kertynyt. Ja osaahan Mies muutakin ruokaa valmistaa kuin sienikastiketta. Se on kyllä kieltämättä Nam.

Jälkikasvukin harrastaa sienestystä. Tässä on kuulemma "taigasilovikki". Toivottavasti sitä ei ainakaan käytetty sienikastikkeen raaka-aineena :)

+124 Satakieli 270508

+124 Satakieli

Satakielen salakieli
Luritus
Liverrys
Sirkutus
Ymmärrätkö sanoman?

Salainen satakieli. Siitä olin paljon kuullut, mutta sen omaa ääntä en. Tämä kevät on antanut minulle satakielen. Ensin se liversi Myyrmäen ja Kaivokselan poluilla illan suussa. Viime viikonloppuna satakielen laulua kuulin ensimmäistä kertaa myös kesämökillä iltayöstä.

"Vuoksen lahden rantapuussa
sirkutti satakieli.
Auringon laskeissa illansuussa
sen laulamahan teki mieli.
- Kuuntelin nuorta sydäntäni,
ja kuuntelin linnun kieltä.-
Ystävä istui vierelläni.
En arvannut ystävän mieltä.

Luulin jossain piilossa siellä
linnulla olevan pesän.
Illasta aamuun se ilomiellä
lauleli koko kesän.
- Rannalla istuin illansuussa,
ystävä vierelläni.
Lintu se sirkutti rantapuussa.–
- Taas kuuntelin sydäntäni –

Saapui syksy ja lehdet riipi.
Jo paljas on rannan puu.
Syksyn hämärä rannalle hiipi,
ja vaiti on linnun suu.
Pois meni pieni satakieli,
joka lauleli koko kesän
- Kahdella meill’ oli sama mieli.
Me laadimme oman pesän.-"

On mielenkiintoista päästä kurkistamaan oman perheen romantiikkaan. Tämä kirjoitti äitini 1954 ”muistelmana Heinjoelta 1933”. Sinä vuonna isäni ja äitini menivät naimisiin. Karjalan satakielet olivat osa Karjalan kaihoa.

1969. Pori. Tapaninpäivä. Vuoksen lahden nuorenparin viimeisiä yhteisiä kuvia. Sama mieli jatkui loppuun asti.

+123 Kevään kohinaa, kuck mal 280508

+123 Kevään kohinaa, kuck mal

Kevään kohinaa
Soittoa
Laulua
Kuck mal

Blogini teemana voisi olla: Kirjoitan sen, minkä muistan, niin kauan kuin vielä muistan.

Muistan sen minkän muistan.

Oletko ennen nähnyt pianoa? Ai et? Avataan tuo kansi. Huomaatko, että siellä on nappuloita? Minkä värisiä näet? Kyllä, mustia ja valkoisia. Paina jotain. Eikös ollutkin mukavaa saada ääni aikaan? Avataan tuo toinenkin kansi, niin nähdään, miten ääni muodostuu. Siellä on metallia ja pehmeitä vasaroita, jotka iskevät metallilankoihin, kun painamme nappuloita. Kokeile, niin nähdään.

Näin alkoi soitonopetus joillekin koulutuskeskuksen oppilaille Thaimaan vuosina. Sielläkin kevät kohisi ja aurinko paistoi. Kuck mal.

2014. Päiväkumpu. Soi se vieläkin joskus. Kuva Reijo Kaarto

+122 Memento mori 250508

+122 Memento mori

Elämän loppu
Pilkku vai piste

Olimme eilen hautajaisissa.

Kuolemassa olemme kaikki tasa-arvoisia. Läheisen kuolema ravisuttaa joka kulttuurissa. Oman lähdön ajattelu on harvoin helppoa. Syntymän ja kuoleman lähellä aika hidastuu ja menettää merkitystään.
 

Aina välillä muistan olevani kuolevainen.

1970. Pori. Isäni haudalla.

+121 Nettinatiivi ja luomukohtaaminen 240508

+121 Nettinatiivi ja luomukohtaaminen

Luomukakku päältä kaunis?

Löysin sanat nettinatiivi ja luomukohtaaminen.

Tässä iässä en enää synny nettinatiiviksi, pikemminkin maahanmuuttajatermein lausuttuna olen uusnettinen. Kommunikoin kyllä nettinatiivien kanssa välillä sujuvastikin, mutta koskaan en pääse samalle natiivikielen tasolle kuin he. Vaikka kuluttaisin netissä aikaa yhtä paljon kuin nettinatiivi, en ole taidoiltani hänen vertaisensa. Netissä roikkuessani alan kuitenkin ymmärtää paremmin oikeita nettinatiiveja ja  hekin ehkä minua, jos hyväksyvät vajavaiset taitoni.

8.3.2015. Turku. Ruissalo. Nettinatiivin luomukohtaaminen luonnon kanssa.

+120 Monenlaista rikkautta 230508

+120 Monenlaista rikkautta

Minun rahani
Minun tavarani
Minun elämäni
Vai 

Tänään olimme lähetystyön seniorijoukolla koolla ystäväperheen luona. Isäntä halusi valmistella tulevan sunnuntain saarnaansa yhdessä vieraittensa kanssa.

Keskustelussa tuli esiin monenlaista. Minulle heräsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistotavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistojen kokoaminen ahneutta?
Kenelle kokoamme tavaroita?
Tuovatko tavarat turvallisuutta?
Pitääkö säästää vai pitääkö tuhlata?
Saako muistoista nauttia?
Onko tulevien sukupolvien velvollisuus nauttia samoista asioista kuin meidän?
Onko seuraavien sukupolvien säilytettävä meidän tavaramme?
Miten siirrämme arvoja eteenpäin?
Miten annamme seuraavan sukupolven valita omat arvonsa?
Miltä elämä tuntuu kuoleman koskettaessa?Onko kaikki kokoamani minun vai kuuluuko se muillekin?

Muistotavaratarina: Enoni arkkitehti Jalmari Lankisen nuorena poikana piirtämä taulu, joka kulki perheemme mukana kaksi evakkomatkaa. Sen muistan aina olleen olohuoneemme seinällä. Taulun palautin serkulleni Juha Lankiselle syksyllä 1999 serkkumatkallamme Viipuriin.