+646 Tasa-arvo ja koulutus 190310

+646 Tasa-arvo ja koulutus

Koulu

Kirjasto

Kannustus

Kolme kovaa Koota.

 

Liput liehuvat Minnalle ja tasa-arvolle. Minna Canth on ainoa nainen, joka kunniaksi virallisesti liputetaan Suomessa.

Säätykierto on tuntuvinaan hyvin vanhanaikaiselta asialta. Kaikilla on nyt mahdollisuus kaikkeen. Onkohan? Lukutaidon lisäksi tarvitaan nyt myös medialukutaito. Kirjoitustaitokaan ei enää riitä sellaisenaan. Nyt tarvitaan oikeaa foorumia ja oikeita sanontoja oikeassa järjestyksessä.

Meidän keskellämme on niitä, joiden jatkokoulutus on ollut heidän kansakoulunopettajiensa ansiota. Opettaja saattoi käydä kotona vanhemmille selittämässä, kuinka tärkeää koulunkäynti on. Kuka selittää sen tarpeen ymmärrettävästi nykynuorille?

Kari Rydmanin postaus Säädylliset tavat – vaiko säädynmukaiset tavat? antoi minulle pohdittavaa pitkäksi aikaa.  Kirjoituksessa asioita katsottiin helsinkiläisen kulttuuriperheen näkökulmasta. Kommentoin siihen seuraavasti:

”En malta olla vahvistamatta ajatusta noista "alempien luokkien ihmisten" omaksumista käytöstavoista.
Mummoni oli 1800-luvun lopulla sisäkkönä Viipurin Lydeckeneillä ja meni sieltä naimisiin (tuon perheen järjestämissä kunnon häissä) muurarimäkitupalaisisoisäni kanssa. Vieläkin tiedostan, että osa nykyperheeni (ja luultavasti lastenlastenikin) tavoista on peräisin Lydeckeneiltä. Mummoni piti huolta ison lapsikatraansa hyvistä käytöstavoista, monipuolinen ruoka katettiin pöytään kauniisti, tyynyliinojen nauhat taiteltiin oikein ja muurari-isoisäni herrasteli sunnuntaisin kovat kaulukset kaulassa jne. Omanarvontunto oli korkealla köyhyydestä huolimatta.”

Koulutusta ja kannustusta tarvitaan edelleen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kaikki ihmiset maailmassa eivät vieläkään pääse kouluun. Tasausta tarvitaan.

 

Thaimaa. Koululapset ja ne toiset lapset

+645 Hömelöä paikallispöhöä? 1181310

+645 Hömelöä paikallispöhöä?

Höpöhöpöäkö?

Suomessa kirjain Ö liitetään usein Mappi Ööhön.  Mappi Öö on paikka, jossa viimeinen toivo on mennyt. Siellä voi rauhassa mörähdellä ja mölytä. Siellä pöyristytään ja pyörrytään, öristään ja löhötään. Siellä asuvat hölmöt ja mörököllit, jöröjukat ja pölvästit. Siellä ollaan ihan tööt.

Onneksi jossain sentään jotain myönteistä löydetäänkin. Löydöstä voi jopa hyötyä. Työtön voi saada työtä. Lyöty ei välttämättä enää lyö toista. Sanansa syöjä myöntää virheensä.

”Jostain kummasta syystä maailmalla matkustaessa muut suomalaiset on yleensä helppo tunnistaa. Jotain sellaista rehtiä mutta hömelöä meidän katseessamme ja olemuksessamme on.”Alakerta. Olli-Pekka Behm. Päätoimittaja. Satakunnan Kansa

”Näen rohkean, luovan ja innovatiivisen päätöksenteon ja toiminnan tiellä kuitenkin ainakin kolme tekijää. Ne ovat paikallispöhö, historian pelko ja raha.” Mielipide. Markku Ollila. Satakunnan Kansa

Mummollani oli kuulemma vesipöhö. Vieläkään en tarkkaan tiedä, mistä taudista siihen aikaan oli kysymys. Paikallispöhöstä hänet varmaan varjeli pikkutilan emännyys ja lähellä ollut koulukirjasto. Valtaa ei ollut, mutta oli ajatuksen vapaus.  Hömelyyttäni  en häpeä. Tiedän, millaisilta ihmisiltä se on peräisin.

1979. Thaimaa. Bangkok. Rehdit suomalaiset hömelöt suuressa maailmassa. Oli iihan  pakko se sanoa, sorry, lapset.

+644 Tunnustatko väriä? 170310

+644 Tunnustatko väriä?

Saako vastustajaa lyödä?

Entä nipistää? 

 

Värillä on väliä. Eri aikoina eri värit ovat merkinneet eri asioita.  Mustapaidat ja punaliput eivät ole Suomen historiassa sopineet samaan paikkaan. Hallitukset ovat välillä olleet punavihreitä tai sinipunaisia. Toistaiseksi täällä ei ole suosittu vain yksivärisyyttä, vaikka mielipiteet ovatkin olleet  liian usein mustavalkoisia.

En muista, missä vaiheessa tajusimme, että lapsilla piti olla kansainvälisessä koulussa jotain vihreää yllä Pyhän Patrikin päivänä. Jos sitä ei ollut, muilla oli lupa nipistää. Täytyi tunnustaa väriä.

Thaimaan uutta perustuslakia 1997 oltiin tekemässä.  Kansalaisten halu demokraattisempaan lakiin osoitettiin vihreillä nauhoilla. Niitä solmittiin myös autojen antenneihin. Tunnustettiin väriä.(+234 Kansanvallan kuvioita)

Thaimaassa on viime vuosina tunnustettu myös muita värejä. Lentokentän valtasivat vähän aikaa sitten keltapaidat, nyt ovat liikkeellä vuorollaan punapaidat. Verta onneksi on vuodatettu vain vapaaehtoisesti. Väriä on siis onneksi toistaiseksi tunnustettu vain lähinnä teoreettisesti.

Siitä, miten valkoinen väri sisältää kaikki spektrin värit, voidaan tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja ajatuskuvioita. Kristittynä taidan sitä väriä tunnustaakin.

Aina ei ole vara valita:

1979. Thaimaa, pakolaisleiri

+643 Kiristettyä iloa ja tyhmyyttä 160310

+643 Kiristettyä iloa ja tyhmyyttä

Suojele lapsi

Suojaa tulevaisuus 

 

Aina silloin tällöin pääsen tekemisiin ammatti-ihmisten kanssa, jotka työssään kohtaavat maahanmuuttajia.  Olen kokenut, että pääsääntöisesti näillä ammattilaisilla on hyvän ammattitaidon ohella myös  hyvää tahtoa. Ehkä se siitä. Kyllä se siitä.

Etsiskelin materiaalia, joka voisi auttaa ymmärtämään Suomeen muuttaneiden ihmisten ajatusmaailmaa ja taustoja. Thaimaan hallituksen lasten oikeuksia koskevassa raportissa vuodelta 2006 oli monenlaista lapsiin liittyvää mielenkiintoista tutkimusaineistoa. Eräs taulukko käsitteli erilaista lapsiin kohdistuvaa kotiväkivaltaa.

”Being yelled at/scolded at

Being cursed with bad words

Being condemned

Being compared to an animal

Being whipped (with a belt); being caned (with a stick)

Being thrown at with an object

Being pulled hair

Being slapped

Being kicked and punched

Being trampled on

Being knocked one’s head against the wall

Being burned with a cigarette”

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Esikoinen 4 v lähetti aikoinaan mummolleen kirjeen, johon hän piirsi kuvia ilosta ja tyhmyydestä. Äiti kirjoitti piirroksiin kuvien selityksen Esikoisen sanelun mukaan:

+642 Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat ja rasismin vastainen viikko 150310

+642 Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat ja rasismin vastainen viikko

Puolesta vai vastaan?

Yhdessä vai erikseen?

 

Työkaluja maahanmuuttajatyöhön - seminaarissa Porissa myönnettiin Satakunnan Kansalle  maahanmuuttajamyönteinen teko- diplomi.  Mediamyönteinen teko tuo myöntäminen. Eikä ihan syyttäkään. Tunnustus on hyvä antaa, kun siihen on aihetta.  

Seminaarissa luettiin myös toista lehteä. Helsingin Sanomissa eilen  julkaistu tutkimus kertoi suomalaisten asenteiden tiukentumisesta maahanmuuttoa kohtaan. 

Seminaarissa kerrottiin että Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry:n  toimintaan on osallistunut ihmisiä 53 maasta. Toiminta jatkuu.

+641 Kuvituksen huvitusta 140310

+641 Kuvituksen huvitusta

Kuvalla

Olisit ollut jo perillä

 

Selaillessani kuvakasoja ja -laatikoita löydän vanhoihin blogikirjoituksiini liittyviä kuvia.

124 Kokemuksia ampiaisista

Metsästystä sekin.

Myrkkypullo ja sanomalehti.

Ainakin on saalis taattu.

134 Pyhäkoulujuttuja

Kuka rakastaa

mustaa lammasta

 

 

+640 Talvisota ja tarveharkinta 130310

+640 Talvisota ja tarveharkinta

Vapaus valita

Yhteinenkin paras

 

Televisiossa oli suora lähetys Talvisodan loppumisen juhlaseminaarista.  Panu Rajalan esitelmä oli yllättävän tehokas taustatietorypäs Yrjö Jylhän Taipale-runoista, joita sitten kuultiinkin lomittain rintamalinjan ja joen toisella puolella olleen venäläisen runoilijan runon kanssa.

Vaikka Talvisota onkin minulle vain jotain, josta en ole mitään itse kokenut, osaan silti kuvitella, miltä sodan loppuminen ja silloiset rauhanehdot tuntuivat evakkokarjalaisista. Jälkiviisaina tiedämme paljon muutakin jälkihistoriasta, mutta sitä kaikkea he, silloiset, eivät tienneet.  Jokin oli loppunut. Uudesta ei ollut mitään tietoa.  Ei yhtään mitään. Perheemme vieraskirjan edellinen merkintä oli  Karjalasta, Heinjoelta, pari viikkoa ennen Talvisodan puhkeamista, seuraavaa merkintää saatiin odottaa toukokuulle asti. Silloin nimensä kirjaan kirjoittivat ystäväperheen Ruotsista palanneet kolme sotalasta. Missähän kirja oli sen välin seilaillut…

Juhlaseminaarista jäi mieleeni ajatus, joka oli silloin ollut suomalaisten mielessä.  Jokaista tarvitaan. Sinua tarvitaan. Jäin miettimään, saavatko suomalaiset nuoret nyt saman viestin?  Kokevatko he, että heitä todella tarvitaan?  Jos kokevat, miltä se tuntuu.  Myönteiseltä? Kutsuvalta? Ahdistavalta? Luotaantyöntävältä? Jokaisen pitäisi kokea olevansa jollekin tärkeä. Pitäisikö jokaisen voida kokea olevansa myös tarpeellinen?

Thaimaan pienissä kristillisissä seurakunnista kaikkia tarvitaan. Osallistumisen mahdollisuus on paras sitouttaja. Sekä itsenäisyyden että yhteisöllisyyden tarpeiden on mahdollista (ja kenties suotavaakin) olla tasapainossa ihmisen elämässä.

Thaimaa. Phasee Charoenin seurakunnan ulkokeittiö. Yhteisen aterian valmistusta yhteisvoimin.

+639 "Vanhat, lihavat ja rumat" 120310

+639 "Vanhat, lihavat ja rumat"

Kuka kelpaa kenelle?

Täällä ilmoittautuu yksi vanha, lihava ja ruma. Olemme päässeet uutisiin. Meitä on potkittu. Ei ehkä päähän, mutta pois töistä parempien tieltä kuitenkin.  Uutinen japanilaisista potkujen syistä hymyilytti  ja samalla kieltämättä vähän ärsytti.

Millaista olisi, jos kaikki maailman ihmiset olisivat aina nuoria, aina laihoja ja aina kauniita? Entä jos kaikki olisivat aina viisaita ja aina kohteliaita? Tai aina rohkeita ja aina ystävällisiä? Tai aina rikkaita ja aina rehellisiä? Tai…  

Voiko ihminen olla kaunis ilman rumuutta? Tai rohkea ilman pelkuruutta? Tai rikas ilman köyhyyttä? Entä jos olisi tyytyväinen itseensä sellaisenaan? Olisiko se keneltäkään pois?

 Vesipuhveliteema jatkuu. Vanhalla, lihavalla ja rumallakin vesipuhvelilla on vielä kovasti käyttöä:

Nepal. 1980. Riisipellon muokkausta.

+638 Kuka valitsee tietoni? 110310

+638 Kuka valitsee tietoni?

Vapaa ratkaisuvalta?

Rajatut tietolähteet?

 

Jokin aika sitten mietin sitä, kuka valitsee muistoni. Alitajuntani on siitä lähtien lähettänyt minulle viestiä, jonka vihdoin ymmärsin: Kuka oikein valitsee tietoni?

Tässä nimellisesti tiedonvälityksellisesti vapaassa maailmassa ei ole selvää se, minkä tietojen varassa ihmisillä on mahdollisuus ratkaista elämäänsä koskevat kysymykset. Piilovaikuttajien määrä on kasvanut. Länsimaissa vastustamme sensuuria, jota olemme näkevinämme Siellä Muualla Maailmassa. Kuka takaa meille oikean ja välttämättömän tiedon saamisen oikeassa muodossa?

Olen vihdoinkin oppinut uutista lukiessani tai katsoessani katsomaan toimittajaa.  Yllättävän harva pystyy toimittamaan juttua On The Other Hand-periaatteella, siis ottaen huomioon asian eri puolet. Sitä ei näytetä pidettävän aina edes tarpeellisena. Toimittajan valinta kulloiseenkin juttuun on tietysti ollut jo toimituksen ja sen päättäjien valinta.  Monipuolisuus ei näytä aina olevan valittujen kriteerien joukossa. Hämätäänkö meitä tietoisesti vai vahingossa…

Jatkan eilistä vesipuhveliteemaani: See sor hai kwai fang (engl.)  siisoo hai kvai fang, soittaa soo-viulua vesipuhvelille, tarkoittaa samaa kuin heittää helmiä sioille.  Toistakymmentä vuotta sitten Thaimaassa oli laulu, jossa sanottiin jotenkin näin: Puhut kuin puhuisit vesipuhvelille. Vesipuhveli kuuntelee, mutta ei ymmärrä. Ihmiset ymmärtävät...

+637 Vesipuhveli(na?) 100310

+637 Vesipuhveli(na?)

Sitkeä?

Tyhmä?

Pullea?

Itsepäinen?

Nautiskeleva?

 

Harvalla suomalaisella on vesipuhveli pianon päällä. Meilläpä on. Ja monta. Tuolla sitkeällä, tyhmällä, pullealla, itsepäisellä ja nautiskelevalla eläimellä täytyy olla jotain yhtäläisyyttä minun kanssasi, koska me molemmat niin toistemme seuraan vieläkin pyrimme. Mitähän se on?  Mitään en kiellä enkä myönnä.

Pidin kerran lukiossa kouluvierailulla oppituntia lähetyksestä. Puhuimme ihan asiaa. Loppuun jäi minuutti aikaa. Mietin, mitä vielä kertoisin. Vedin repustani esille puisen vesipuhvelin ja sanoin: "Lähetystyöntekijän elämä on samanlaista kuin vesipuhvelin elämä lammikossa. Joskus ollaan kaulaa myöten upoksissa mudassa, mutta sielläkin vain märehditään onnellisena.” Hymyilin. Hiljaisuus. Sitten kello soi.