Muistan vielä muistin.
Vai mikä se olikaan?
 
Almanakan ja matkapuhelimen samanaikainen häviäminen näyttää sen, missä kunnossa nykyihmisen oma muisti todellisuudessa on.

Ihminen selvästi yrittää tehdä elämästään varmuuskopioita sinne tänne. Jo tällä vähäisellä kokemuksella tiedän, että formaatit vanhentuvat ihmisten myötä.  En tullut tietokoneaikaan vielä kasettinauhureiden aikakaudella, mutta muistan radiosta lähetetyt surinat, jotka joitain tietokoneita sitten liikuttivat. Niitä surinoita oli joskus pakko kuunnella huvikseen ihan vain kunnioittaakseen tekniikan huimaa kehitystä. Kuka niitä enää muistaa? En tunne ketään, joka niitä olisi käyttänyt. 

Lerppuaikaan ehdin ja lerppujen ihmeellisyyttä kunnioitin. Ohjelmat olivat lerpuilla ja niitä vaihdeltiin lerppuasemassa, kun haluttiin jotain tallentaa. Ei tullut mieleenkään, että joku uudenmallinen korppu voisi säilöä niin mahdottoman paljon enemmän kuin lerppu.  ( (Huomaatte varmaan, että minulla on varsin funktionaalinen muisto noista ajoita, terminologiaa en hallinnut silloin, enkä vieläkään…)

Ovatko lapset vanhempiensa varmuuskopioita? Entä oppilaat opettajiensa? Mikä on se ihmiskunnan yhteinen muisti, josta puhutaan? Entä mikä on muistin ja hiljaisen tiedon suhde?

Plus652%20Naantali%20kirkko.jpg
 1972. Naantalin kirkko. Pitkäperjantain kuvaus myöhäiskeskiaikaisella formaatilla.