Elämän keinut ja vuoristoradat
Leen@n blogin Maahan! Odota!
viimeisimmässä kirjoituksessa oli äsken 354 kommenttia. Monet
reaalimaailman ystävistä ja blogiystävistä ovat käyneet häntä
tervehtimässä näiden kommenttien kautta. Leen@n viimeiset kuulumiset
ovat olleet jo hänen läheistensä kirjoittamia. Voimat ovat hiipumassa.
Odotamme elämän ja kuoleman Herran ratkaisua.
Eräässä toisessa blogissa seurattiin syntymän ihmettä. Pieni mies tuli tähän maailmaan
rakastavan perheensä keskelle. Siihen odotukseen myös blogiystävät
pääsivät mukaan.
Elämän koko kuva näkyy lähes reaaliajassa täällä
blogimaailmassakin. Jos vaikka joku asia yhdistääkin, niin vastaavasti
erimielisyydet nopeasti erottavatkin. Täällä on mahdollista sanoa niin ilkeästi niin monelle eri ihmiselle niin monen muun kuullen.
Obeesian blogissa Hellällä palavalla sydämellä kommentoin äsken:
"Minua kyllä
ihmetyttävät nettikeskustelujen ilkeät kommentit. En tiedä, onko se
jokin vaihe ihmisen elämässä. Jos itsellä on paha olo, se pitää
tartuttaa muihinkin. Useimmiten nimettömyyskin lisää näennäistä vapautta
purkaa negatiiviset tunteensa.
Olen
miettinyt myös itseäni. Joillain palstoilla on mahdollisuus jakaa
kirjoittajille positiivisten peukkujen lisäksi myös punaisia alaspäin
osoittavia peukkuja. Kyselin yhden keskustelun palautteessa, olivatko
punaiset peukut välttämättömiä. Eivätkö nollapisteet antaisi riittävästi
tietoa? Tuon jälkeenkin olen silti omia alaspäin olevia peukkujakin
jakanut. Miksikähän? Lehdistön kriteereistä löysin asiaa selittävän
lauseen. Toimittaja sanoi, että vasta konfliktit kiinnostavat ihmisiä…"
Tähän päivään kuuluu myös se, että ystävä, jonka
piti tulla Suomeen lomalleen viikoksi, ei ilmeisesti pääsekään tänne
tuhkapilvien takia. Voi myös olla, että omankin perheenjäsenen
suunnittelema eteläinen työmatka estyy. Se siitä ihmisen vallasta.
Pientä näyttää olevan.
Thaimaa. Rose Garden. Tavallinen tarina. Kuva keinusta, Kuopuksesta ja Tuntemattomasta Hymyilevästä Ohikulkijasta, joka halusi kuvaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti