Elämän hurjat tanssit
Eilen mietin pitkin päivää tasan viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneita asioita. Tulin silloin tädiksi. Se
oli mahtava tunne. Tuskin kukaan ympärilläni välttyi tuosta tiedosta.
Päiväkirjasta löytyvät strategiset mitatkin, 3500 g ja 52 cm, sekä
työnimi Wilhelmiina. Onnittelut täditettävälle! Toisaalta tuntuu
haikealta. Niin paljon on niistä ajoista tapahtunut. Niin moni on
poissa.
Päiväkirja kertoo myös, että olin tuolloin juuri
saanut Melartinin Perhosvalssin nuotit. Porin partiolaisten yhteiseen
Yrjönpäiväjuhlaan oli tulossa poikien balettiesitys ja minut oli
kutsuttu säestämään se pianolla. Juuri niistä esittäjistä perhoset eivät todella tulleet mieleen, mutta päiväkirja kuitenkin kertoo, että ”poikain baletti oli ihana”. Mahtavatko esittäjät muistaa? Kieltäytyneistäkin minulla on listaa…
Vuosi sitten blogiystävä Lastu heitti
blogiestradille uimapukumeemin, jossa toivottiin bloggajilta omia
uimapukukuvia. Tässä minun vastaukseni viidenkymmenen vuoden takaa.
Täti, täditettävä ja saari Pules-järvelläTeiskossa 1960:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti