Sureva kansa
Sureva maa
Niin moneen tapahtumaan liittyy niin paljon muistoja.
Joskus Thaimaan matkamme kulkivat Puolankin kautta.
Toiselta työkaudeltamme tullessa 1987 olimme Varsovassa kaksi yötä.
Kiertoajelumme opas lahjoitti meille melkoisen poliittisen kiertoajelun,
kaikki laillisuuden rajoissa, mutta kuitenkin. Aivan sattumalta
kiersimme sen kirkon kautta, jonka papin, Solidaarisuusliikettä kannattaneen Jerzy Popieluszkon, oli salainen poliisi muutamaa vuotta aikaisemmin siepannut ja kiduttanut kuoliaaksi
. Tai pysähdyimme muistomerkillä, joka oli joen toisella puolella,
sillä paikalla, jossa ”Neuvostoliiton armeija odotti ja antoi
saksalaisten hävittää Varsovan, ennen kuin tuli ´vapauttamaan´ sen”. Kävimme
katsomassa vankilaa, johon venäläiset olivat historian aikana
vanginneet puolalaiset isänmaanystävät. Sivulauseessa sanottiin, ettei
mikään ollut muuttunut….
Paavi saapui Puolaan seuraavana päivänä lähtömme
jälkeen. Osallistuimme katolisen messuun kirkossa, jossa paavi sitten
vieraili. Täpötäydessä kirkossa…
Surunvalitteluni puolalaisille. Isot onnettomuudet pysäyttävät sellaisenkin kansan, joka on tottunut suremaan.
Löysin
yllättäen kuvia Puolan vierailustamme. Luulen, että perheen nuoriso ei
ole niitä nähnytkään. Muistoja kyllä matkasta on. Vanhan kaupungin
torilta ostettu taulu taitaa olla jonkun seinälläkin, vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti