Mitään salaamatta
Mitään lisäämättä
Mitään muuttamatta 
 
Harjavallan pappi kirjoittaa Puujalka-blogia. Sen blogin kautta pääsee myös hänen puheisiinsa ja saarnoihinsa.  Olemme tunteneet toisemme jo vuosia, eräästä Merikarvian seurakunnan rippikoululeiristä alkaen.

Tämän päivän lehtikuvia katsoessani muistelen, taas kerran, omia kokemuksia noista samoista saleista. Kommentoin Puujalan saarnaan: ”Vaikka uskon näkemättä, en usko sokeasti” seuraavaa:

Olin jokin aika sitten todistajana oikeudessa ensimmäistä kertaa elämässäni, jonkinmoisena aihetodistajana. Jouduin kertomaan siitä, mitä olin nähnyt, mutta myös siitä, mitä olin kuullut ja keneltä. Se oli yllättävän rankkaa puuhaa. Joutui itsekin pohtimaan lähteitään kriittisesti ja olemaan tarkkana tietämisensä rajoista. Jouduin vastaamaan myös tarkentaviin kysymyksiin. Kuulijoiden ja tuomarin tehtävä oli sitten päättää, miten he ottivat huomioon lausuntoni.

Saarnasi ajatus kristillisen todistuksen suhteesta todistajalausuntoihin panee miettimään omia sanojaan uudella tavalla. Jo näin nopeasti ajatellen näissä kahdessa jutussa on paljon yhtäläisyyksiä. Haluaisin voida esittää samalla tarkkuudella myös kristityn todistukseni tietäen koko ajan oman rajallisuuteni…

”Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.”

Plu%20672%20Mit%20p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4i
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä. Aloitus. Maria tulee esiin. ”Jeesus on noussut kuolleista. Kerron, mitä olen nähnyt…”