Kyllä esine tietää
Kyllä esine muistaa
"Esittele yksi esine, jolla on sinulle tavanomaista
syvällisempää merkitystä. Kerro, miten mainittu esine on päätynyt
haltuusi ja miksi se on sinulle tärkeä. Jos mahdollista, liitä esittelyn
oheen valokuva (tai piirros) esineestäsi.
Meillä on yksi esine ylitse muiden, puinen kynttilänjalka. Sen teosta Mies kertoi kerran eräässä nettihartaudessa. Jutun konsepti löytyi vielä tästä koneesta. Siis, luvalla seuraavaa:
"Kun lapset olivat pieniä, meillä oli tapana adventtiaikana hakea siisti klapi liiteristä ja kairata siihen reiät adventtikynttilöitä varten. Ensimmäisenä jouluna Thaimaassa ajattelimme, että bambun palasta voisi saada hyvän adventtikynttelikön. Bambua ei kuitenkaan löytynyt. Kotimme läheltä löysin lautakaupan ja sieltä puolimetrisen palan soiroa. Sahausjälki oli vähän karkeaa, mutta ajattelin että höylällä ja hiekkapaperilla siitä saisi sileän.
Kotiin palattua aioin lasten kanssa ryhtyä höyläämään sitä. Höylä ei kuitenkaan puuhun pystynyt. Ainoa, jolla puuta sai silotettua, oli hyvin karkeahampainen viila, raspi, jota käytetään hevosten kengittämisessä. Puuta piti lyhentää, mutta sahalla sai vain naarmun aikaan. Lopulta sain sen rautasahalla katkaistua. Olin onnistunut ostamaan Thaimaan kovinta puuta, punapuuta.
Vuosien mittaan puuta on hiottu. Nyt se on sileä, kauniin tummanpunainen muistutus viidestätoista Thaimaassa vietetystä joulusta. Ilo seurakuntien joulujuhlista, monista, jotka tulivat kirkkoon ensimmäistä kertaa.
Juhlat kyllä muistuttivat enemmän vappujuhlia kuin joulujuhlia. Ilmapalloja ja vilkkuvaloja. vauhdikkaita näytelmiä.”
Thaimaa, tyttäret ja adventtikynttelikkö jouluna 1984
Eräs blogimeemi:
Meillä on yksi esine ylitse muiden, puinen kynttilänjalka. Sen teosta Mies kertoi kerran eräässä nettihartaudessa. Jutun konsepti löytyi vielä tästä koneesta. Siis, luvalla seuraavaa:
"Kun lapset olivat pieniä, meillä oli tapana adventtiaikana hakea siisti klapi liiteristä ja kairata siihen reiät adventtikynttilöitä varten. Ensimmäisenä jouluna Thaimaassa ajattelimme, että bambun palasta voisi saada hyvän adventtikynttelikön. Bambua ei kuitenkaan löytynyt. Kotimme läheltä löysin lautakaupan ja sieltä puolimetrisen palan soiroa. Sahausjälki oli vähän karkeaa, mutta ajattelin että höylällä ja hiekkapaperilla siitä saisi sileän.
Kotiin palattua aioin lasten kanssa ryhtyä höyläämään sitä. Höylä ei kuitenkaan puuhun pystynyt. Ainoa, jolla puuta sai silotettua, oli hyvin karkeahampainen viila, raspi, jota käytetään hevosten kengittämisessä. Puuta piti lyhentää, mutta sahalla sai vain naarmun aikaan. Lopulta sain sen rautasahalla katkaistua. Olin onnistunut ostamaan Thaimaan kovinta puuta, punapuuta.
Vuosien mittaan puuta on hiottu. Nyt se on sileä, kauniin tummanpunainen muistutus viidestätoista Thaimaassa vietetystä joulusta. Ilo seurakuntien joulujuhlista, monista, jotka tulivat kirkkoon ensimmäistä kertaa.
Juhlat kyllä muistuttivat enemmän vappujuhlia kuin joulujuhlia. Ilmapalloja ja vilkkuvaloja. vauhdikkaita näytelmiä.”
Adventtikyntteliköllä on ikää nyt jo yli
kolmekymmenta vuotta. Se on seissyt monenlaisilla pöydillä ja
ikkunalaudoilla. Paljon se on nähnytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti