+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko 030113

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko

Enkeleitä vieraana?

 

 Blogikirjoituksessani  +14 Kalentereista kerroin erään etiopialaisen vierailusta kodissamme Lokalahdella vuonna 1976. Tuo vieras vieraili tulkkinsa, vanhan ystävämme Ilpo Perttilän kanssa seurakunnan tilaisuuksissa ja yöpyi kotonamme:

”Uutiskatsauksessa mainittiin Mekane Yesus- kirkon johtaja Iteffa Gobena. Kun Keskimmäinen ei vielä ollut täyttänyt ensimmäistä vuottaan, tämä silloin nuori pappi oli Suomessa vierailemassa. Hän asui tulkkinsa kanssa pari päivää meidän kotonamme. Keskimmäinen sai olla tämän vieraan sylissä pitkät ajat ja nukahtaa vieraan hänelle laulamaan etiopialaiseen tuutulauluun.”

 

Tuon Suomen vierailun jälkeen Iteffa Gobena koki rajuja vaiheita. Näin hän kertoo niistä itse:

“During my leadership as the General Secretary of the Shawa Kaffa Illubabor Bethel Synod 1978 - 1981 I was imprisoned by the then Marxist Government and severely tortured physically. Only because of God's providence I was released after 2 years and eight months.”

 

Kun olemme nyt digitoineet vanhoja kasettejamme, myös tuo vieraan hyrisevä unilaulu on saatu esille. Onneksi nauhoitimme sen. Silloin emme vielä tienneet, että tuosta vieraasta tulisi vuonna 2001 yli viiden miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus-kirkon presidentti.  Mies tapasi Iteffa Gobenan kerran Genevessä ja muistutti häntä tuosta vierailusta luonamme. Silloin emme vielä tienneet, että tuo ääninauha oli tallella.

1976 Lokalahti. Iteffa Gobena ja Ilpo Perttilä.

+976 Lumista Aprillia 010412

+976 Lumista Aprillia

Huh huh huhtikuu

Vuosia sitten satoi lunta aprillipäivänä. Perheemme paras aprillipila saapui silloin maailmaan. Kun aprillipila saapui ensimmäistä kertaa kotiin, pihalla kukkivat jo kevään ensimmäiset kukat. Nopea kevät kaikin puolin.

Aprillipila ensimmäisellä kotimatkallaan auton takapenkillä:

+827 Mitä muissa ihmisissä inhoat? 070111

+827 Mitä muissa ihmisissä inhoat?

Tuo tuolla tuollainen

Minäkö muka sellainen?

 

”Sen tähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.” Vanha käännös.

Mietin, mitä asioita minun on vaikea kestää toisissa ihmisissä. Sellainenko siis itsekin olen...

Ennakkoluuloisuus

Tahallinen väärinymmärtäminen

Asiaton ilkeily

Heikomman sortaminen

Itsensä korottaminen

Ylemmyydentunto

Toisen maineen mustaaminen

Ylpeily

Perusteeton varmuus

Suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus

 

Katalyytti Kuutonen.  Saattaisin löytää blogimaailmasta inhokkejakin.  Enpäs vain tänään halua. Valitsen sen sijaan positiivisen, sellaisen, josta ei tule mieleen mikään noista negatiivisista käsitteistä. Hän on Una.

Una.  Hallatar. Haaveilija. Äiti. Tytär. Rakastettu. Kukkaiskeiju. Runotyttö. Suklaasydän. Pikkusydänten piirtäjä. Tällaisia kommentteja Una on minussa herättänyt:

”Piikikkäänkin kuoren alla on sileä sydän."

"Kuoren sileys voi peittää sielun piikikkyyden.”

”Hyvä, että löysin täältä sydämen. Sen haluan viedä mukanani huomenna, kun olen tulkkina vähän surullisessa jutussa. Tuo sydän auttaa minua olemaan sydämellisempi tuossa hankalassa tilanteessa."

”On hyvä muistaa, että aina silloin tällöin jotkut haaveet toteutuvatkin. Toteutumattomatkin haaveet ovat tärkeitä. Ilman niitä elämä ei ehkä olisi edes elämänarvoista.”

”Kaikkiin tunteisiin on lupa.”

”Minäkään en halua olla liian ehjä, vaikka tämä rikkonaisuus tekee välillä kipeää.”

”Joskus kevät omassa kasvun innossaan tuntuu vaativan meiltä samaa intoa. Kestää aikansa, ennen kuin talvella rauhassa ollut ihminen pääsee samaan vauhtiin kevään kanssa.”

”Aika on iloita. Ilo koostuu pienistä asioista, sieltä, täältä ja tuolta. Tarvitaan vain sydän, joka iloitsee.”

Heti tuli parempi mieli.

1978. Lokalahti. Todistusaineistoksi. On ennenkin ollut talvia. Lapsenlapsille:On isikin pienenä leikkinyt lumella…

+823 Kum-maa 301210

+823 Kum-maa

Kuinka kumma olikaan Kum-maa

Keskimmäinen lapsenlapsi näyttää kirjoittavan kirjaa. Yhdeksänvuotias ei pelkää käyttää englantiakaan, vaikka on lukenut sitä vasta muutaman kuukauden. Onhan pelien, tietokonesivustojen ja videoiden maailmaa eletty jo paljon kauemmin. Niin sitä pitää. Logiikkakin on paikoillaan. Eihän kukaan voi millään nähdä ilmassa lentävää tytärtään, jos hänellä ei ole tytärtä...

Jäin miettimään kirjojen maailmaa, kun eräässä blogissa kyseltiin sopivia kirjoja lukeville lapsille. Tässä viisi muistojeni kirjaa eri aikakausilta.

Marjatta Kurenniemi:  Kuinka Kum-maa on kaikkialla

Seinäpaperista pääsi sisään uuteen todellisuuteen, Kum-maahan. Maasta en muista enää mitään, mutta vieläkin joskus mietin tuota maata tuijotellessani sängyssä seinän tapettia…

 

Astrid Lindgren: Lotta Janne ja Minnamanna

Kolmen lapsen äitinä kolmilapsinen perhe hekotuttaa todellisuudellaan. Pikkuinen Lotta ei voinut häiritä isojen sisarustensa leikkiä, kun hänestä tehtiin aution saaren vanki, jonka tehtävänä oli huutaa: Nälkä nälkä…

 

Anni Swan: Ollin oppivuodet

Äitini, alakoulun opettaja luki kirjan Ollista aina jokaiselle luokalleen jatkokertomuksena. Voi sitä surkeaa suutari Simolinia.

 

Laura Latvala: Pikku-Marjan eläinkirja

Minun, lasteni ja lastenlasteni ensimmäisiä runokirjoja, aina vain uusin painoksin. Minun oli aivan pakko tuoda  Epyktin (Egyptin) pyramidialueelta tullessani hiekkaa, koska olin oppinut, että ”tuliainen (tulinen) on siellä hiekka.”

 

Enid Blyton: Seikkailujen Saari, Linna, Laakso, Meri....

Muistattehan Kikin, joka sanoi Sääli Sääli…

Lokalahti. 1970-luku. Meillä on aina luettu. Ja paljon:

+756 Pienelle suuren suuri on suurelle pienen pieni 220810

+756 Pienelle suuren suuri on suurelle pienen pieni

Kuinka muistot vääristyvätkään

Astrid Lindgrenin Pekka Peukaloinen muutti maailmankuvaani. Hiirenkolossa asuva Pekka kutsui isojen maailmassa asuvan yksinäisen Pertin kotiinsa.  Pertin maailma muuttui ystävän seurassa. Kuolleen siskon nukkekodin tavarat siirtyivät Pekan huonekaluiksi. Tulitikuista saatiin tuli uuniin lämmittämään kalseaa pikkuruista asuntoa. Lihapullasta riitti molemmille pojille herkkuateriaksi.

Jonathan Swiftin kertomukset Gulliverin retkistä milloin jättiläisten milloin lilliputtien maailmassa olivat lapselle vain mielenkiintoista satua.  Kirjojen syvempi sanoma yhteiskunnallisena satiirina ihmisluonnosta jäi piiloon. Pavunvartta kiivenneen Jaakonkin kokemat seikkailut  ilkeiden jättiläisten luona saivat sopivan oikeamielisen lopun Jaakon päästyä takaisin maan pinnalle, omiensa luo.

Erilaisuutta voi kohdata monella tavalla. Onko sen oltava aina uhka? Voiko erilaisen ihmisen kanssa jakaa tarinansa ja tavaransa?

Muistelimme Keskimmäisen kanssa hänen lapsuuttaan. Hän muisti, että kodin takapihalla oli ollut suuren suuri tynnyri, jossa poltettiin roskia. Käsillä hän näytti, kuinka korkea se tynnyri olikaan ollut. Aloin nauraa. Tynnyrinpuolikas oli yltänyt tuskin polveen asti. Kaksivuotiaasta se oli näyttänyt suunnattoman suurelta. 

Tynnyrit eivät muutu. Me muutumme.

1977. Lokalahti. Onnellinen lapsi suomalaisessa kuravedessä. Etupihalla:

+694 Pyhät ja tekopyhät 130510

+694 Pyhät ja tekopyhät

Täytyykö olla aito?

Saako?

 

Helatorstai on pyhäpäivä. Se on kirkollinen pyhä, jonka sisältö on suhteellisen tuntematon. Onko  ihminen, joka muistaa sen merkityksen, oikeastaan tekopyhä? Kuinka paljon saa tietää kristillisistä asioista olematta tekopyhä?  Kuinka monta kertaa vuodessa saa mennä kirkkoon? Saako sanoa ääneen sanan Jeesus? Entä Jumala? Saako rukoilla? Edes hädässä?  Tieto: Helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi.

Ei niin kauan aikaa sitten helatorstaita vietettiin lauantaina. Se tapahtui parinkymmenen vuoden ajan. Oliko se lauantai silloin tekopyhä? Vai onko tämä keskellä viikkoa oleva pyhäpäivä  tekosellainen? Onko pyhää oikeasti olemassa? 

Thaimaassa pyhyyttä ei piilotella. Buddhalaisessa ympäristössä se ei merkitse ”Jumalalle erotettua”, niin kuin kristillisessä sanastossa, mutta jotain erityistä, arjen ja maallisen vastakohtaa, sielläkin tarkoitetaan. Pyhä ”Phra”- etuliite on thaikielessä sekä Buddhan että Jumalan ja Jeesuksen edessä.

1978. Lokalahden kirkon kellotapuli - kulku kirkkoon.

+599 Harakka, Hannu-Pekka Laiho ja Haiti 180110

+599 Harakka, Hannu-Pekka Laiho ja Haiti

Hoot

Onpa nyt noita Hoita

 

Tämän aamuni Henkilöt olivat Timo Harakka ja Hannu-Pekka Laiho.  Harakan kolumni Satakunnan Kansassa ja Hannu-Pekka Laihon haastattelu radiossa herättivät minussa ajatuksia. Se on jo paljon. Ainakin  aamulla.

Satakunnan Kansan kolumnit ovat olleet lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, hyvin kirjoittuja ja hauskoja aamun avauksia. Kirjoittajien skaalakin on tarpeeksi laaja ja monella kirjoittajalla on joku linkki tänne maakuntaan. 

Harakka jakoi kolumnissaan ´Oletko hazard vai halme?´ suomalaiset kahteen leiriin, joilla on vastakkaiset identiteetit. "Toinen on Kaupunki, toinen on Suomi. Se ei perustu niinkään paikkaan, Helsinkiin, Poriin tai maaseutuun; se on mielentila.” 

Totesin, että viisitoista vuotta Suomea suuremmassa suurkaupungissa ei ole tehnyt minua kaupunkilaiseksi. Olen Suomalainen.

Hannu-Pekka Laiho, Suomen Punaisen Ristin viestintäjohtaja, jota yleensä kuulee juuri katastrofien aikana, kertoi omaan rauhalliseen tapaansa Haitin tilanteesta. Siellä tehdään, mitä voidaan eikä lamaannuta siitä, mitä ei voida.

Haitin katastrofiapu opetti eilen minulle jotain sellaista, joka minun olisi pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin. Kun naputin etusormellani noita muutamaa puhelimen numeroa, joiden avulla sain annetuksi pienen apuni tuohon tilanteeseen, tajusin, että ne naputukset liittivät minut välittömästi noiden kaukaisten ihmisten elämään.  Osallistumalla voi kokea osallisuutta. Samaa osallisuutta tiedän niiden ihmisten kokevan, jotka rukoilevat toisten ihmisten puolesta.

Hannu-Pekka Laihoon meillä on pieni osallisuus. Hän oli toinen niistä toimittajista, jotka tekivät meistä ensimmäiset lehtijutut muuttaessamme Lokalahdelle. Niin kauan sitten.

Lokalahti 1973. Lokakuun ensi lumi.

+581 Uuteen vuoteen uusin innoin uusin konein uusin pulmin 311209

+581 Uuteen vuoteen uusin innoin uusin konein uusin pulmin

Isoovaiset ja siunatut

Me toivotamm’ ja me toivotamm’

Onnellista ja hyvää uutta vuotta

 

Nyt me olemme kaikki sanoneet kaiken tästä vuodesta. Uusi vuosi tuokoon uutta. Sopivassa määrin ja soveliain tavoin.

Eilen täällä asenneltiin uusia koneita uusiin systeemeihin. Oppimista on, etenkin kun soveliaat opettajat vähän kerrassaan alkavat häipyä omille mailleen ja mannuilleen. Muuta väliä ei ole, kunhan vain pääsee omalle blogilleen. Ja vähän muihinkin. Vai mitä? 

Uuden vuoden korttini olkoon vanha kuvamme, Lokalahden kirkko 1970-luvulla. Se oli Lokalahdella asuessamme eräänä vuonna joulukorttimme.  Kutsuimme siihen aikaan avoimella kutsulle lokalahtelaisia kotiimme uutena vuotena. Suurin joukoin silloin tultiinkin yhteen. Kahviteltiin, juteltiin, pidettiin puheita ja esitettiin musiikkia. Kutsuimme aina jonkin ystäväperheen esiintyjäksi. Silloin jotenkin oli olevinaan aikaa ystävillekin. Mitenkähän kaikki onkaan hiipunut…

Uusin pulmin, mutta myös uusin ratkaisuin. Siinä sopiva haaste meille kaikille.

+554 Hoosiannaa ja muita mietteitä 291109

+554 Hoosiannaa ja muita mietteitä

Fiktiota vai faktaa

Näytelmää vai TosiTV:tä

 

Ensimmäinen Adventtisunnuntai. Lauloimme Hoosiannaa Pyhän Katariinan kirkossa Turussa. Komeaa laulua kirkon täydeltä.  Olimme mukana juhlimassa Kaarinan-Katariinanseurakunnan seitsemää vuosisataa. Niitä vuosisatalukemia on harva projekti Suomessa saavuttanut.

Arkkipiispa Martti Simojoki puhui Lokalahden seurakunnan piispantarkastuksessa 1974 siitä, miten monet ihmiset kokevat olonsa noloksi jumalanpalveluksessa, kun eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan, vaan huomaavat, että ajatukset lähtevät lentoon kesken kaiken. Simojoki sanoi, että tuo ajatusten lentoonlähtö voi tarkoittaa sitäkin, että Jumalalla on jotain asiaa ihmiselle. Simojoki jatkoi: ”Jos te olette tulleet kirkkoon kohtaamaan Jumalaa, älkää ihmetelkö, jos Jumala kohtaa teidät.” Tuon jälkeen jumalanpalvelukset ovat kieltämättä tuntuneet paljon rennommilta…

Toinen tämänpäiväinen kirkkoajatus syntyi miettiessäni erilaisia televisiojuttuja. Television sarjat ovat pääsääntöisesti näytelmiä. TosiTv- ohjelmat pyrkivät olemaan jotain enemmän, vaikka editoitujahan nekin ohjelmat sinänsä ovat. Big Brotheriin tulleet ovat suostuneet siihen, että he ovat koko ajan näkyvillä. Kyllä Isoveli tietää. Kristinuskon monista paradokseista yksi on se, että uskotaan Jumalan huolehtivan yksittäisistä ihmisistä ja seuraavan heidän elämäänsä. Mikään ei pysy salassa. Melkoinen väite.

1968. Pyhäranta. Rihtniemi. Leirikirkko. Kuva Teppo Innola

+303 Aivastuksen Vaivastus 301208

+303 Aivastuksen Vaivastus

"Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus"

Ihmettelimme aluksi Thaimaassa, miksi sairastimme erilaisia hengitystieinfektioita vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Jotenkin olimme ajatelleet, että flunssa-aallot liittyivät suomalaisen sään vaihteluihin ja kurakeleihin, palelemiseen ja vilustumiseen.

Nepalissa lääkärinä toiminut työtoverimme valaisi meitä flunssapohdinnoissamme. Hän laittoi meidät miettimään, millainen oli optimaalisin ympäristö laboratorioissa kasvatetuille viruksille ja bakteereille. Siinä se vastaus sitten olikin. Bangkokin sää oli mitä ihanteellisin ympäristö kaikenlaisille pöpöille. Oli sopivaa lämpöä ja kosteutta. Lisänä sopiva määrä saasteita. Bangkokin laboratoriossa ihmiskokeet olivat siis selvästi sallittuja.

Ja nyt taas. Atsii! Lähdenpä juomaan lämmintä mehua…

Lokalahti. Sairastettiin sitä Suomessakin

+240 Museot ja rauniot 231008

+240 Museot ja rauniot

Muistot museoissa

Jäljet raunioissa

 

Museoissa on yleensä mukavaa. Mielenkiintoisinta siellä on silloin, kun antaa ajatustensa lähteä leijailemaan sinne tänne. Vanhoista asioista ja tavaroista löytyy silloin uusia puolia ja liittymäkohtia omaan elämään.

Kävimme Kansallismuseossa Suomen Sodasta 1808 – 1809 kertovassa näyttelyssä. .  Asuimme muutaman vuoden lähellä Lokalahden kirkkoa, jonka ympärillä käytiin taistelu 17.-18.9.1808 maata vallinneiden venäläisten ja maihinnousua yrittäneiden ruotsalaisten välillä. Tuossa taistelussa kuoli useita satoja sotilaita. Joskus Lokalahdella asuessani mietin, mitä  kotimme edustalla olevat kivet ja kalliot voisivatkaan kertoa.

Historia on raunioiden historiaa. Miksi rauniot ovat myös tämän päivän todellisuutta? Eikö ihminen voisi joskus oppia?

1970 Kypros. Nikosia. Naapuritalon rauniot. Jonkun koti jäi väärälle puolelle rajaa.

+231 Kotona Porissa, kaukana maailmalla 101008

+231 Kotona Porissa, kaukana maailmalla

Kotona Porissa

Kaukana maailmalla

Ja matka jatkuu

 

Kaikki matkalla olevat ja perille tulleet ovat lähteneet jostain. Oman elämän historia on koko ajan liittynyt toisten historiaan, halusimmepa sitä tai emme.

Lähetystyö on ketju ihmiseltä ihmiselle. Siinä kaukana olevien elämä tulee tärkeäksi lähellä oleville. Jotkut lähtevät kauas mennäkseen lähelle kaukana olevia. Toiset eivät lähde minnekään, mutta tekevät toisten lähtemisen mahdolliseksi. Lähetystyössä lähteminen tai lähtijöiden tukeminen on vain osa ketjua. Tärkeintä on, että Rakkaus, Usko ja Toivo välittyvät ihmiseltä ihmiselle. ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”

Regina Hantikainen ja Riitta Laakio. Kaksi lähtenyttä, joiden lähtemisen myös porilaiset ovat tehneet mahdolliseksi. Toinen heistä on Etiopiassa, toinen Tansaniassa.

Keski-Porin seurakunta järjestää tänä viikonloppuna lähetystapahtuman, jonka otsikkona on "Kotona Porissa, kaukana maailmalla".  Olen ollut mukana vapaaehtoisena suunnittelemassa ohjelmaa ja olen osaltani tapahtumaa toteuttamassakin kertomalla myös näiden kahden nimikkolähetin tuoreet terveiset. Työssäni tällainen oli osa omaa toimenkuvaani. Yhdessä toimiminen oli ehdottomasti työni paras puoli niin kotona Suomessa kuin kaukana Thaimaassakin.

 1979. Lokalahti. Lähtösiunaaminen. Osa lähetystyön ketjua.

+175 Merelle 020808

+175 Merelle

Hiuli hei
Huolta ei
Merta päin
Mennään näin

Kuopus, Avec ja Mies pääsevät tänä viikonloppuna taas kerran mukaan Kuopuksen kummisedän veneeseen. Vuosikymmeniä tämä ystävämme on antanut mahdollisuuden nauttia purjevenematkoista milloin kauemmaksi milloin lähemmäksi. Suurkaupunkivuosien aikana se oli varmaan yksi suuremmoisimmista asioista, mitä lapsemme saivat Suomen lomillaan kokea.

Mies pääsi ennen Thaimaahan lähtöämme Lokalahdella asuessamme myös mukaan paikallisen kalastajaporukan  yölliselle kalastusmatkalle troolarilla. Lokalahden aidot mukavat ihmiset opettivat  muutenkin paljon ihmisten aidosta kohtaamisesta. Muutto tuhannen hengen pienestä kunnasta monimiljoonaiseen Aasian suurkaupunkiin ei sittenkään ollut niin suuri kulttuurin muutos. Tärkein oli opittu jo Suomessa. Toinen ihminen ei ole ensisijaisesti vihollinen vaan ystävä.

Pyhäranta. Veneessä, tukevasti satamassa...

+14 Kalentereista 200108

+14 Kalentereista

Kalenterin
kaikki luukut katsottu.
Kukitettu.
Kiitetty.
Kumarrettu.

Muutama päivä työntekijäpäivillä Helsingissä. Se on siis siinä. Piste. Tai pilkku, miten sen nyt ottaakin. Ehkä sittenkin pikemminkin se pilkku.

On hyvä muistaa, että maailmalla eletään monenlaisten kalentereiden mukaan. Thaimaassa on nyt vuosi 2551.

Lokalahti. Keskimmäinen ja kummitäti:

16 Hyvästelyjä 161207

16 Hyvästelyjä

Katso ja näe.
Hän on täällä tänään.
Tänäänkin.

Eilen kävin lähetysmyyjäisissä. Ahkeraa uskollista väkeä. Että kaikki kuulisivat.

1978. Lokalahti. Viljo ja Aino Kanerva, lähetyskerhon kantaväkeä.