Joku aina vain viitsii
Onneksi
Porin lähetysjuhlien vapaaehtoisia oli kutsuttu
työnjaolle. Satakunta
satakuntalaista oli tullut paikalle. Suurta kunniaa ei
ollut tiedossa. Kolehtihaavia ja löytötavarapussia, opastusta ja
matkatavaransäilytystä. Toisessa paikassa oli tarjolla rakentamisen ja
liikenteenohjauksen ohjeistusta, kolmannessa kahvinkeittovuoroa ja
sämpylänvoitelua. Hurraahuutoja heille kaikille!
Ihminen
ihmiselle, ettei totuus unohtuisi. Totuudeksi nimitän myös sitä, että
saa olla edes joskus tarpeellinen toiselle ihmiselle. Edes hetken.
Katalyytti kuusikymmentäseitsemän. Armonkoti. Thaimaa. Matkallani pääsin taas sielläkin poikkeamaan. Sitäkin pidetään yllä osaksi myös suomalaisella vapaaehtoistyöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti