Pölkyt puhuvat pölkkyä
Pölkyllä on kaksi päätä, pölkkypäillä onneksi vain yksi. Kun
kaksi pölkkypäätä iskee päänsä yhteen, siitä ovat oksat pois. Niin on
pölkyistäkin. Kokenut kai lähes kaiken asiasta tietää. Tänään kannoin
pölkkyjä, pölkkypäitä en tainnut tavata. Perheteknisesti on syytä sanoa
niin, joohan?
Mistä tuntee pölkkypään? Erottuvatko he ulkonäöltä?
Entä puheista? Joskus täytyy päästä pintaa syvemmälle, ennen kuin
pölkkypää kaarnan alta paljastuu. Jos toisaalta joskus
haluaa paljastaa pölkkypään, kirvestä ei kannata lyödä kiveen, tuskin
kyllä pölkkypäähänkään… Voi tulla tikkuja silmiin.
Tänään siis raahasin pölkkyjä. Mahdoinko saada niiden päistä tartunnan?
Toistakymmentä
vuotta sitten kuuntelin Koillis-Thaimaassa pienen Faa Huanin
seurakunnan seurakuntaneuvoston kokousta. Kirkolle oli saatu tontti ja
parhaillaan mietitttiin, millaista kirkkoa haluttaisiin ja mistä rahat
saataisiin. Kävimme katsomassa tonttia, jonka ympärille oltiin
pystyttämässä lahjoitukseksi saatuja pölkkyjä ensimmäiseksi aidaksi.
Fa Huan seurakunnan pappi on entinen oppilaamme Seurakunta on jo aikoja sitten
rakentanut kirkkonsa. Jo parikin kirkkoa.
Yöpyminen 1990-luvulla Faa Huanissa ystäväperheen kotona seinättömässä huoneessa. Tässä vaiheessa kylään suunnitellun ensimmäisen kirkkorakennuksen tontille pystytettiin vasta ensimmäisiä aidanseipäitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti