Hitautta hitaampaa?
Maailma on täynnä omalaatuisia ihmisiä. Se on
helppo unohtaa, jos alkaa luokitella heitä. Nipuittain ihmisiä on
helpompi käsitellä. Jokaisesta nipusta löytyy kuitenkin myös heitä,
jotka eivät suostu siinä nipussa pysymään vaan pyrkivät haraamaan
vastaan nippuja liikuteltaessa ja lajiteltaessa. Kunpa jaksaisin
ymmärtää jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden!
Erästä radiohaastattelua varten kirjoitin kerran haastattelijalle taustatietoa:
Mitä jätät jälkeesi lähetyskentälle?
Yhden ihmisen
elämän. Rakkauden thaimaalaisia kohtaan. Jälkeenpäin ymmärrän, että
korvat ovat olleet tärkeimmät työvälineet, paljon tärkeämmät kuin suu.
Pala, hetki, yhdessä kuljettua matkaa joidenkin kanssa. Jätin
sinne hyvät ja pätevät työtoverit jatkamaan yhteistä tehtävää...
Lähdimme perustamaan kirkkoa. Mieheni sai kastaa kirkon ensimmäisen
jäsenen. Nyt siellä on ollut jo luterilainen kirkko vuodesta 1994.
Mitä toit tullessasi tänne?
Ihmisen
kohtaamisen. Sitä thaimaalaiset minulle opettivat. Yksi ihminen
kerrallaan. Toin ilon ja surun. Toin rohkeuden vaikeissakin tilanteissa
lähteä liikkeelle yhteisen uskon ja yhteisen tehtävän kanssa,
yhteistyössä toisten kanssa. Toin myös kokemuksen siitä, mitä usko
Jeesukseen merkitsee sellaiselle, joka sen hyvänä uutisena löytää. Opin
yhteistyön: Monista oljenkorsistakin voi punoa kestävän köyden.
Katalyytti kahdeksankymmentäyksi. As Slow As Possible. Musiikkiesitys, jonka tarkoitus on kestää 639 vuotta. Säveltäjä John Cage ei ole aivan tavanomainen säveltäjä muutenkaan. Sävellyksessä 4' 33 soittaja astuu pianon ääreen, odottaa neljä minuuttia 33 sekuntia ja poistuu paikalta…
1970. Kypros.Rauhaturvaajajumalanpalveluksen urkuri. Blue Beret.lehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti