Taas kerran pyörittelen mielessäni samoja asioita, vakioaiheitani. Näin kirjoitin siellä toisessa metsässä tänään.
Olenko
antamassa tietovallan elämässäni niille, jotka valikoivat sen, mitä
verkkooni laitetaan? Ovatko sukelluspukuiset ihmiset veden alla valmiina
kalojen kanssa, kun vieheeni heitän? Missä rajoissa minulla oikeasti on valinnanvapaus? Kuka arvottaa maailmani?
En kaipaa
vanhaan. Tajuan, että tällä hetkellä ihmisillä on yhä suurempi
mahdollisuus saada monenlaista tietoa maailmasta. Silti häkellyn siitä,
mistä kaikesta tietoa ei olekaan saatavilla. Tiedän, että Wikipediaa
suojelee se, että sillä on laaja taustajoukko. Tiedän, että hakukoneet
pystyvät tuomaan esiin paljon sellaista, jonka luokse en muuten eksyisi.
Silti.
Tietotulvan
keskellä myös epäolennaisuudet kasvavat. Taustatietoa ei tarvita. Totuus
ei ole enää siellä jossain vaan juuri siinä sirpaleessa, jonka näen ja
josta johtopäätökseni vedän.
Mitä
suomalainen todella tietää niistä asioista, josta mielipiteensä
ilmaisee? Sitä olen aina välillä miettinyt myös täällä Kotimaa24:ssä.”
Tieto on valtaa, vai onko?
Isoisäni Matti Lankinen (1865-1927) vaimonsa Sofian kanssa median vaikutuksen alaisena. Kuva Jalmari Lankinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti