Vieläkö tämä pätee?

Ei ole helppo uskoa sitä, että tulevat polvet ymmärtäväisivät meitä paremmin kuin me itse. Se tuntuu hieman omituiselta, mutta näinhän mekin ajattelemme menneistä polvista. Vasta jälkeenpäin meillä on ollut käytettävissä ”kaikki” asioihin liittyvä tieto ja siitä tehdyt yhteenvedot ja analyysit. Tieto on löytynyt dokumenteista ja nehän ovat olleet aina tietysti oikeassa, etenkin jos ne ovat viitanneet johonkin toiseen kirjalliseen tietolähteeseen. Tämä olisi vitsi, jos se ei olisi totta. Näin nykyisin ajatellaan. Ja uskotaan. Taidettiin ennenkin uskoa.

Kerroin muistojani Aleksis Kivestä. Liitin häilyvät muistoni netin kautta löytyneisiin faktoihin. Löysin vuosilukuja ja nimiä, jopa videoita, jotka vahvistivat sen, mitä olin kokenut. Pienet yksityiskohdat saivat vahvistuksen. Esko Salmisen hyppy verhojen eteen Jukolan Jussina.  Rauli Tuomen kalvaat kasvot vanhan koulun lakanalla. Veljesten turkkalainen räkä – onneksi vain televisioruudulla.  Kihlauksen Aapelin epätoivoinen tanssi Kino-Palatsin valkokankaalla. Charlotta Aleksinsa kanssa Turun kaupunginteatterin lavalla. Halosen elokuvan Aleksis hiihtämässä rinnettä alas vanhanaikaisilla välineillään helsinkiläisessä elokuvateatterissa.

Kävimme Helsingissä harjoittelijan kanssa läpi laatikoita, joissa oli Lähetysseuran vanhaa etnomateriaalia Thaimaasta.  Muistin monet tavarat, päiväkodin vanhan koululaukun ja koulukirjat, tunsin kuvien henkilöt ja päiväkodin katolla olevan leikkitilan leikkijunan. Toistuvasti kuulin kysymykset: ”Onko siellä vielä tällaista? Käytetäänkö näitä tavaroita vielä? Entä näitä koulupukuja?” Puolet tavaroista jätettiin syrjään. Aika oli jo kulunut niiden ohi.

Kaikkia asiat eivät muutu ihan nopeasti. Thaimaassa tapasin  Banaanipuun päiväkodin entisiä opettajia ja nykyisiä oppilaita. ( Nykyisin Immanuel Lutheran Church Day Nursery)  

Plus%20929%20Banaanipuun%20p%C3%A4iv%C3%
1986.Thaimaa. Päiväkodin lapset odottamassa koulubussia. (Kuva: Banaanipuun päiväkodin kuvat)