Haikea Halong Bay
Jouluna Taivas kohtaa maan. Se tuo mieleen monta
muuta kohtaamista. Eräs niistä tapahtui Vietnamissa, Halong Bayn
saaristossa. Tuo saariryhmä on yksi valituista maailman
seitsemästä luonnonihmeestä.
Lähdimme Bangkokista, Thaimaasta Hanoihin, Vietnamiin laulattamaan siellä Kauneimpia Joululauluja. Seuraavana päivänä oli mahdollisuus nähdä pieni vilaus Vietnamia. Ajoimme pikkubussilla muutaman tunnin. Vanhoja kuorma-autoja, pieniä maatilkkuja, ahkeria ihmisiä, vesipuhveleita ja hautoja. Meille oli varattu mahdollisuus lähteä veneajelulle tuohon suunnattoman kauniiseen Halong Bayn saaristoon.
"Matkaamme moottoriveneellä keskelle saaristoa. Edessä näkyy veden keskellä ja sen päällä olevia koteja. Pienet
lapset juoksentelevat lautoilla. Vähän isommat sukeltelevat.
Pysähdymme. Siirrymme pieneen veneeseen, johon meitä mahtuu muutama.
Vanha nainen, jonka suu on betel-pähkinän värjäämä, alkaa seisten
hiljalleen meloa venettä. Vene lipuu ettenpäin. Nainen liikuttaa
melojaan rauhallisesti.
Veneemme kulkee kohti saarta. Sen sivusta aukeaa kapea aukko, matala luola, jonka kautta veneemme lipuu saaren sisälle. Sisältä
löytyy laguuni, jota ympäröivät korkeat vuoret. Pieni loiske. Maailma
ulkona. Hiljaista. Kaunista. Ei tee mieli hiiskahtaakaan.
Istun
naisen jalkojen juuressa tyttäreni kanssa. Jotain tekisi mieli sanoa. Ei
ole yhteistä kieltä, ei yhteisiä käsitteitä. Mitä me tiedämme toinen
toisemme elämästä? Minä maailmaa matkannut, monenlaista nähnyt. Hän luultavasti paikallaan pysynyt. Sodan kokenut."
Olisin halunnut sanoa jotain. Kysyä jotain.
Olisin halunnut kiittää. Kommunikoida. Ei yhteistä kieltä. Hiljaista
soutua. Ero.Tyydymme vain maksajiksi ja toivomme, että tuo nainen saisi
edes osan siitä, mitä maksamme.
Thaimaalaisen joulukalenterin viides kuva kertoo Jeesuksen syntymästä, siitä, miten Taivas kohtasi maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti