Vasemmassa vahvero
Oikeassa orakas
En tiennyt, että sienitauteja voi kasvaa ihmisen
mielessäkin. Siellä asuu selvästi sienirihmastoja, joista putkahtaa
esiin uudenlaisia itiöemiä, mm sienikoreja, sieniveitsiä ja saappaita,
jotka taas vetävät puoleensa uudenlaisia itiöitä, mm rouskuja,
vahveroita, orakkaita, vahakkaita ja tatteja. Hetken
kuluttua nuo uudenlaiset itiöt jakautuvat useaan osaan ja levittäytyvät
eri puolille, mm roskikseen, kattiloihin, kuivuriin, paistinpannuihin,
pakastepusseihin, vatsoihin ja lasipurkkeihin. Jotkut niistä matkustavat
eri kaupunkeihinkin.
Olipa huono vertaus. Kaikkea sitä miettiikin, sienestäessään. Ei kai me enää. Ei tänä vuonna. Tai mistä sen tietää.
Mietin, mitä
tauteja meidän sisimmässämme kasvoi Thaimaassa. Tuskin mitään niin
aktiivista kuin sienestäminen. Yksi taisi olla thairuuan syöminen. Sen
kokenut sen taudin tietää.
Katalyytti yhdeksänkymmentäseitsemän. Mehtäsielu. Olen kulkenut Mehtiksen kanssa monenlaisilla blogimetsän poluilla,
synkässä korvessakin, kirkkaassa auringossakin. Olen oppinut elämän
herkkää haurautta, kysynyt yhdessä ilman suoria vastauksia, aavistellen,
arastellen…
Bangkok. Hyvässä
seurassa hyvän ruuan äärellä hyväntahtoisina kiintiöhölmöinä.
Luterilaisen lähetyksen työntekijöiden joulujuhlat. Thaimaalaiset
osaavat juhlia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti