Jospa joku muu
Kokemuksia on kaikenlaisia. Häkellyttävän hankaiakin.
Alkoi kuulua
palohälyttimen ääni. Kerrostalossa niitä ääniä kuuluu aina välillä.
Itsekin olen ruokaa käräyttänyt pohjaan ja saanut palkinnoksi
piipityksen. Ääni ei loppunutkaan nopeasti. Kurkistin käytävään. Ei
hajua. Ei myöskään hajua siitä, mistä huoneistosta piipitys kuului.
Piipitys jatkui. Etsimme ja arvelimme. Lopulta soitimme paria ovikelloa.
Ei vastausta. Jospa joku muu tekisi jotain. Tuskin tässä nyt mitään.
Soitin
huoltomiehelle, joka lähti tulemaan. Matkaa oli sen verran, että sovimme
soittavamme kuitenkin myös hätänumeroon. Päivystyksessä 112 vastaaja
hoiti asian hyvin. Kyseli oikeat kysymykset . Osasin ilmeisesti vastata
oikeat vastauksetkin, koska hetken neuvottelujen jälkeen minua
kehotettiin odottamaan matkalla olevaa huoltomiestä, jonka tehtäväksi
tuli katsoa, oliko jotain pielessä. Jos oli, minut ohjeistettiin
soittamaan uudelleen palokuntaan.
Asia selvisi
huoltomiehen avattua oven. Ei vaaraa. Hälytin oli vain laulellut
itsekseen. Palokunta sai olla rauhassa. Huoltomies kertoi, että heidän
kokemuksensa mukaan 20 % oli hälytinvikoja, muut tavalla tai toisella
aiheellisia.
Palaute. Hälytyskeskus hoiti asian hyvin.
Huoltomies hoiti asian hyvin. Itseäni hämmästelin. Oli ollut suuri
kynnys soittaa. Entä jos jotain olisi oikeasti tapahtunut.
Thaimaassa en
välttämättä tiennyt, mihin soittaa hätätilanteessa. Hälytysnumeroja oli
monia, kullakin poliisiasemalla omat numeronsa. Yleisiä ambulansseja ei
niin vain löytynytkään. Jokaisella sairaalalla oli omat ambulanssinsa. Kaikki
sairaalat eivät ottaneet vastaan ketä vain. Tarvittiin takuuraha,
todistus sopimuksesta ko. sairaalan kanssa tai matkavakuutuskortti…
Useimmiten olisin kilauttanut kaverille. Kolareissa
soitimme vakuutuksen päivystävälle tai omalle välittäjälle, brokerille.,
joka hoiti kaikki ongelmatilanteet puolestamme.
Muista aina liikenteessä, pidä kunkin maan hälytysnumerot tallessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti