Sinne  ne menivät
Joulu ja joulun vieraat
 
Talo tyhjeni hujauksessa. Joulukissa Rontti nuuskuttaa ja ihmettelee hiljaisuutta. Kellon tikitys kuuluu jälleen.

Joulun aikaan olen välillä paennut netin syövereihin.  Tällaisia kommentteja kirjoittelin Kotimaa24:ssä eri kirjoittajien blogeissa:

”Luulen, että lähes jokainen näitä lukiessaan tajuaa, että ei itsekään ole aina joka tilanteessa asettunut heikomman puolelle. Siksi asian ajatteleminen tekee kipeää. Olen yksi näistä nipottavista tiukkapipoista ja kukkahattutädeistä, jotka reagoivat (varmaan liiankin) nopeasti pilkkasanoihin, jotka mielestäni korostavat enemmänkin kirjoittajan tai sanojan omaa ylemmyyden- tai alemmuudentuntoa kuin sanojen kohteen todellisia virheitä. Yksi perusteeni on se, että en halua tarjota lisäsanastoa niille, jotka harrastavat koulu- tai työpaikkakiusaamista tai rasismia. Oi te (=me) älyttömät suomalaiset...”

”Toivon, ettei minun eikä kenenkään muunkaan kyselykausi koskaan lopu. Se tarkoittaa myös sitä, että uusia vastauksia on löydettävissä, uusia kuvakulmia katsottavissa ja uusia käyttäytymismalleja opittavissa. Välillä se on hykerryttävän hupaisaa ja yleensä ainakin tosi mielenkiintoista.”

”Blogimaailmassa (siis yleensäkin, ei erityisesti täällä) kirjoittaja/kommentoijajoukko jakaantuu ainakin kahteen joukkoon. Toinen joukko arvostaa sitä, että keskustelu on loogista, etenee logiikan säännöin  ja välttää henkilökohtaisia ilmaisuja tai käyttää niitä vain vaivihkaa ja varoen. Toinen joukko (siihen kuulun minäkin) arvostaa sitä, että jotain uutta on lähtenyt liikkeelle joko omassa tai toisen mielessä. Siinä iloitaan uusista ajatuksista tai näkökulmista - ja usein jaetaan tuota iloa ja oivallusta toinen toisensa kanssa - vaikka keskustelu menisikin hakoteille :)))”

”Aidossa dialogissa molemmat osapuolet kyllä haluavat käännyttää toisiaan - mutta se itsestäänselvyys on vain hyväksyttävä.”

”Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Palkkamurhaaja kiittää Jumalaa, ettei ehtinyt tappaa sisartaan perintöriidan takia. Nuori nainen kiittää Jumalaa, ettei isä loppujen lopuksikaan pakottanut "töihin" Japaniin, kun äiti oli keksinyt sanoa, että tuskin se tyttö sitä kieltäkään oppii. Vaimo kiittää Jumalaa, ettei hänen miehensä mennyt siihen lankaan, että olisi päiväpalkalla mennyt osoittamaan mieltä vaaralliseen paikkaan. Perheen tytär kiittää Jumalaa, että hänen äitinsä otti häntä varten pois osan ruuasta, joka vietiin uhrattavaksi ennen syömistä. Taksikuski kiittää Jumalaa, että hän ei ottanut vastaan taksimaksua "luonnossa" vaikka tarjottiin. Perheenäiti kiittää Jumalaa, että hän sai työpaikan ja voi näin maksaa itse kummilapsena olleen lapsensa koulumaksun, joten sekin raha menee köyhemmälle lapselle toisessa perheessä. Perheenisä kiittää Jumalaa, että hän on oppinut, vastoin heimonsa perinnettäkin, auttamaan vaimoaan lapsenhoidossa ja kotitöissä..  "

”Uutinen hautapaikoista. Sen suuren ikäluokan jäsenenä mietin sitä tilannetta, kun meidän sukupolvemme alkaa solkenaan kuolla. Mahdummeko mihinkään? (Muistan, miten oppikoulumme eka luokan luokkakoko oli 44...)”

Porissakin on joskus ollut talvi. Pikkusiskon talviturkki isoveljen penkkareissa 1954: