Tulevat muistot
Kohta tallessa
 
On hyvä tietää, että monet nuoret keräävät tällä hetkelläkin tulevia rippikoulumuistojaan. Mikä mahdollisuus!

Olen käynyt taas rippikoulua, kahtakin.  Toiseen osallistuin kirjallisesti, toiseen paikan päällä. Hyvä kuva jäi taas kerran Suomen nuorista. Valmistellessani mietin, miten ylittää sukupolvien välinen rotko (ei siis vain kapea kuilu).  Tajusin, että rotkon yli voi ainakin huudella, reippaasti ja reilusti. Kyllä sieltä toiselta puolelta välillä sitten vastataankin.

Toisessa  rippikoulussa rippikoululaiset oli jaettu ryhmiin. Kullekin ryhmälle annettiin oma kohde, josta etsiä tietoa tietyltä henkilöltä. Vastaajille annettiin palautuskuoret .  Sain kymmenen kysymystä Thaimaasta, kaksi kultakin ryhmäläiseltä. Vastasin heille kullekin henkilökohtaisella kirjeellä. Kivoja kysymyksiä yleistilanteesta, hedelmistä, vientituotteista, kristittyjen määrästä, lähetystyöstä jne. Hauska oli myös vastata kysymykseen siitä, mikä oli ollut kivointa Thaimaassa:

”Kysyit myös, mikä oli kivointa Thaimaassa. Luulen, että thaimaalaiset ihmiset olivat kaikkein kivointa. On kiva, kun ihmiset ovat kavereita toistensa kanssa. Meidän piti oppia thain kieli, jotta voimme puhua thaimaalaisten kanssa. Se ei ollut helppoa. Thain kieli on hyvin vaikea kieli ja sitä kirjoitetaan eri tavalla kuin suomen kieltä. Thaimaalaiset kuitenkin olivat meille ystävällisiä, vaikka emme niin hyvin thaita puhuneetkaan.”

On hyvä, että nuoriso vielä kerää muistoja. Meiltä vanhemmilta ne helposti jo häviävätkin.
Toisessa rippikoulussa, entisessä nimikkoseurakunnassamme, näytin entisiä kuvia. Sieltähän se kaikki aikoinaan lähti.

Plus%20959%201979%20Lokalahti%20matkaans