Valinnan vaikeus
Valitun erikoisuus
Valitun erikoisuus
Ja taas olen kommentoinut siellä täällä. Tälläkin tavalla:
- Muiden tavallinen on häntä rakastavan erikoinen.
- Mikä tässä mättää. Jos säännöt ovat huonot, niitä on muutettava. Jos säännöt ovat hyvät, niitä on noudatettava...
- Jossain vaiheessa puhuttiin
siitä, että ihmiset osaavat vastata vain niihin kysymyksiin, joita he
osaavat tehdä. He saattavat jopa väittää, että muita kysymyksiä ei ole
olemassakaan. Viisaankin ihmisen luoma jumaluus on silloin varsin tyhmä.
- Vanhenemista ei tarvitse aktiivisesti auttaa. Kyllä se sieltä tulee itse kullekin, jos on tullakseen.
- Raamatun kolme ensimmäistä
sanaa kertovat minulle jotain myös uskostani ja maailmankuvastani.
Alussa: On alku. Jumala: On Jumala. Loi: Jotain tuli (tehtiin) tyhjästä.
Noiden kolmen sanan jälkeen annan tieteen löytää asiasta uusia ja uusia
teorioita. Olen jopa niistä teorioista kiinnostunut.
- Luulen, että nykyisin mennään
helpoimman kautta. Valitaan Oma Joukko, josta tiedetään etukäteen, mitä
sen joukon jäsenet tarkoittavat. Oman Joukon sisällä ei tarvitse aina
ajatella. Nauretaan kun muut nauravat, aina oikeassa kohdassa. Väärään
aikaan väärässä paikassa väärää asiaa nauravalle näytetään helposti
(varsin suvaitsemattomasti) oma paikka. Ironian koetaan onnistuneen ehkä
parhaiten, jos sen kohteeksi joutuva ei sitä ymmärrä, mutta kaikki muut
läsnä oleva tajuavat, mistä on kyse.
- Unelmia ei kukaan voi meiltä viedä. Jotkut niistä toteutuvatkin.
- ” Tunteisiin perustuva sitoutuminen heikkenee vuosien saatossa." Yllättävä väite.
Erikoiset ovat erikoisia koko ikänsä…
1972. Naantali. Erikoinen ja Esikoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti