Hymyllä ei täällä selvitä

Pitääkö aina osata käyttää oikeita termejä ja oikeita ilmauksia?  Onko parempi olla sanomatta mitään kuin käyttää vääriä sanoja? Jos uudessa tilanteessa en osaa käyttäytyä oikein, ansaitsenko näpäytyksen.

Onko parempi olla puhumatta pyörien päällä rullaavalle kuin käyttää väärää sanaa hänen kulkuneuvostaan? Onko viisaampi välttää keskusteluja ihmisen kanssa, jonka seksuaalisuudesta ei osaa käyttää oikeaa termiä? Onko parempi paeta surevaa, ettei vahingossa ota osaa väärällä tavalla? Onko helpompi kiertää eri tavalla uskovia, kun terminologia on hukassa? Onko paikkakunnalle muuttaneen syytä olla ottamatta kontaktia, kun hän ei tiedä paikkakunnan tapoja ja perinteitä?

Juttelu  maailmanmatkaajaystävän kanssa on aina yhtä mukavaa ja rentouttavaa. Keskustelumme kääntyi kerran taas siihen, miten voisimme auttaa Suomeen muuttaneita parhaiten sopeutumaan maahamme. Kerroin mainioista kulttuuritulkeista, jotka katsottuaan terävin ulkopuolisin silmin suomalaista käyttäytymistä osasivat hyvin varoitella uusia tulijoita. Ystäväni ymmärsi: Uusille tulijoille olisi pystyttävä kertomaan siitä, mikä kaikki suomalaisia ärsyttää… Ymmärsin minäkin. Näin se on oikeasti. Valitettavasti.

Monessa maassa työskennellyt ystäväni osasi antaa monta hyvää esimerkkiä siitä, mistä itsekin olen usein kirjoitellut. Jos haluaa pystyä kommunikoimaan oikealla tavalla oikeassa maassa, suomalaisenkin on opittava joustamaan. On tiedettävä tervehtimistavat, hymyt, katseen suunnat, oikea pukeutuminen oikeaan aikaan ja monet muut asiat, jotka väärin tehtyinä saattavat ärsyttää vuorostaan muiden maiden ihmisiä. Onko suomalaisten vaikeampaa uskoa, että meidänkin käytöksessämme on varottavaa…

Useimmissa maissa on kohteliasta seistä rivissä valokuvissa erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa:

1993. Thailand Bangkok. Luterilaisen lähetyksen maallikkokoulutuskurssilta valmistuneet opettajakunnan kanssa.