Mansikkamaalaisten
Vaapukkainen vappu
Olen ollut vapunaattoina mukana milloin missäkin, aina silloin tällöin myös
suorittamassa erilaista ohjelmaa. Kerran vedin ryhmätehtävän eräissä
simaseuroissa:
Jaoin
läsnäolijoille vanhoja lähetyskalentereja, joissa jokaisena kuukautena
esiteltiin jokin maa. Sivulla oli kuvia kyseisen maan ihmisistä ja
joitain tietoja tuosta maasta.
Jokaiselle
annettiin tehtäväksi valita sellainen maa, joka jostain syystä
kiinnosti. Lähdimme yhdessä miettimään, millainen olisi kotimme tuossa
maassa, mitä siellä tekisimme, mitä söisimme, miten pukeutuisimme ja
missä viettäisimme vapaa-aikamme. Millaisia ystäviä siellä saisimme?
Olisimmeko esimiehiä vai alaisia? Olisiko meidän vaikea työskennellä sen
maan ihmisten kanssa ja olisiko heidän vaikeaa tehdä työtä meidän
kanssamme? Miten pitäisimme yhteyttä Suomeen? Kenen kanssa?
Jatkoimme
työskentelyä. Samaan maahan mieltyneet siirtyivät samaan ryhmään, jossa
ensin kerrottiin toinen toiselle, miksi tuo maa oli kiinnostanut. Toinen
tehtävä olikin haasteellisempi. Millaista vapunaatto-ohjelmaa
viettäisimme paikallisten ystäviemme kanssa tuossa maassa?
Ryhmätyöt ovat hauskoja, jos
niitä ei ota liian vakavasti. Toisaalta, niiden avulla huomaamme,
millaisia aukkoja meillä on tiedoissamme.
Teetin
vastaavan tehtävän joskus nuorten kanssa. Jäimme miettimään, mitä
ihmettä missäkin maassa syötiin retkellä tai miten piti pukeutua eri
tilanteissa? Mitä piti ottaa huomioon, jos joukossa oli erilaista
uskontoa tunnustavia? Millaisia leikkejä oli mahdollista leikkiä
yhdessä? Pitikö vanhemmat ihmiset ottaa huomioon jotenkin eri tavalla…
Ei ollut vaikea tuon tehtävän jälkeen ymmärtää, miten uuteen maahan
muuttajan piti etukäteen hankkia perustietoja tuosta maasta voidakseen
alusta alkaen käyttäytyä oikein. Lähetystyöntekijän ennakkokoulutuskin
tuli siinä sivussa selvitetyksi :)
Päivän kuvana voidaan kurkistaa, kuinka mukavaa oli helmikuussa 2012 Thaimaassa.(Kuva Anja Markkanen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti