Eletyn elämän ehtoota
Tuutulaulua tupakkarullaa
Tasan viisikymmentä vuotta. 17.6.1962 – 17.6.2012.
Sama paikka. Vivamo. Särkyneen sydämen kirkko. Samat kasvot. Samat
muistot – ja muistamattomuus. Sinun tähtesi annettu. Sinun tähtesi
vuodatettu. Minunkin.
Leppoisa ja rauhallinen ilmapiiri. Rehellinen ja
avoin. Tuttuus syntyy menneestä, mutta myös siitä, että vieressä ja
vastapäätä istuvalla kanssamuistelijalla on elämänkokemusta saman verran
kuin itsellä. Ihan erilaiset elämäntarinat. Ihan samanlainen ihmisyys.
Paljon ei itse asiassa muistella – vai eikö vain muisteta. Pikemminkin eletään tätä päivää. Kerrotaan,
mitä kaikkea on tapahtunut, mitä mutkia on matkaan milloinkin tullut.
Elämästä on muotoutunut juuri tällainen. Se riittää. Onko päivien arvo
kasvamassa iän myötä?
Jotain jaoimmekin. Siitä menneestä. Kuka olikaan
ottanut reippaasti vastaan muuta joukkoa. Kuka olikaan ollut reipas ja
rohkea puheenvuorossaan kirkossa. Kuka olikaan nostanut kättä ylös kenen
vieressä. Kuka olikaan nukkunut isossa vinttihuoneessa, jota nykyiset
paloviranomaiset eivät enää sellaisenaan hyväksyisi. Miten hyviä
olivatkaan olleet opettajamme Jussi Kalmanlehto ja Kirsti Tuulonen
(Ijäs).
Nuoruuden epävarmuus on ohitettu. Onkohan vanhuuden
jääräpäisyys tullut tilalle. Tuo toinenkin on varmaan kokenut
elämässään vaikeita juttuja. Siksi omastaan osaa ja uskaltaa jotain
kertoa. Rauhassa ja omassa tahdissa. Olemme jo oppineet pitämään oman
reviirimme ja paljastamaan vain sen, minkä todella haluamme jakaa. Joka
tapauksessa jo se jokin on nyt paljon ja arvokasta. Viereinen vieras
alkaa muuttua tutuksi kuulijaksi. Elämä oli ja on.
Messussa liturgina toimi yksi meistä, minä suostuin
saarnaajaksi, maallikkosellaiseksi. Teksti kertoi kutsusta. Tämänkin
kerroin:
”Entä jos kutsua ei ole kuulunut tai sitä ei ole huomannut tai siihen ei ole osannut tai halunnut vastata. Siitä eräs kertomus:
Olimme taas
kerran lähdössä Thaimaasta Suomeen työkautemme loppuessa. Alakerran
naapuri, suomalainen helluntailainen lähetystyöntekijä tuli
hyvästelemään meitä. Hän kertoi tarinan vanhasta saarnaajasta, joka oli
kutsumassa ihmisiä hengellisiin kokouksiin. Eräs kohdatuista sanoi: ”En
minä nyt voi tulla. Jumala ei kutsu minua. Joskus nuorena Jumala minua
kutsui, mutta ei enää.” Saarnaaja vastasi hänelle: ”Tule vain sillä
vanhalla kutsulla. Tule vain sillä vanhalla kutsulla.”
17.6.2012. Vivamo.
Kahdeksan riparilaista ja muutama avec.(Liisa Arajärvi, Juha Väliaho,
Jaakko Mäkelä, Kari Meretniemi, Kaiku Mäenpää, Reijo Laakio, Timo Rämä,
Anu Väliaho, Maija Mäkelä, Maija Meretniemi, Riitta Mäenpää, Riitta
Laakio, Onneli Eranka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti