82 Muuttuvassa maailmassa 111007

82 Muuttuvassa maailmassa

Muuttuvan maailman
muuttumattomat ihmiset.
Minun. Minun. Ei sinun.

Iltarukouksessa pienenä rukoiltiin maailman rauhan puolesta. Kysyin isältä, miksi sellaista piti rukoilla. Isä sanoi, että koko ajan jossain päin maailmaa soditaan. Kysyin, missä nyt soditaan. Isä sanoi, että Koreassa. Siitä pystyn ajoittamaan tuon kysymyksen. Tuosta sodasta tuon kysymyksen.

1981 Korea. Kirkon kasvun seminaati thaimaalaisille Koreassa. Mukana kaksi suomalaista, Jaakko Mäkelä ja Raija Kakko.

83 Ihmistä isompi tehtävä 101007

83 Ihmistä isompi tehtävä

Minkä taakseen jättää,
sen taakseen jättää.

Eilen työtiimin kokouksessa tehtiin yhdessä ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Keskustelussa annettiin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:

Minkä yhden asian jättäisin pois toimenkuvastani? Minkä yhden asian haluaisin ehdottomasti toimenkuvaani? Onko mahdollista jakaa töitä niin, että mahdollisimman vähän tarvitsisi tehdä sellaista, joka ei tunnu mukavalta? Onko mahdollista saada enemmän sellaisia töitä, joissa kokee onnistuvansa? Kuinka paljon saa tehdä sellaista, mikä väsyttää, mutta ei rasita?

Itse mietin samalla omaa tulevaisuudenkuvaani. Olenko lähtölaskennan jälkeen tyhjän vai täyden päällä?

2006-2007. Suomen Lähetysseura. Esite Turun ja Tampereen hiippakuntatiimista 2006-2007

84 Hajasijoitusta 091007

84 Hajasijoitusta

Rakastakaa toinen toistanne.
Toinen rakastaa toista.
Toinen rakastaa toista.
Milloin on minun vuoroni?

Kaukana läheiset ihmissuhteet ovat tärkeitä. Onni on saada ystäviä, jotka muistavat. Etäisyyden ei tarvitse katkaista kaikkea hyvää ja hauskaa.

 Olen ollut kirjeäiti, puhelinäiti, sähköpostiäiti ja kännykkä-äiti.
 
1982. Bangkok. Isä ei ehtinyt matkoiltaan ajoissa Keskimmäisen synttäreille:)

85 Kysymyksiä ja vastauksia 081007

85 Kysymyksiä ja vastauksia

?
Miksi se vielä kysyi,
vaikka sen ei oikeastaan olisi pitänyt
muuta kuin seistä hiljaa
jo olemassa olevan kysymyksen vieressä?

Näitä kymmeniä vuosia sitten tehtyjä ajatusleikkejä löytyy lisää, kun muistojaan ja päiväkirjojaan kaivelee. Silloinkin näköjään jo tajusin, että maailmassa on paljon vastaamattomia kysymyksiä. Joihinkin kysymyksiin on vuosien varrella löytynyt vastaus. Paljon on jäänyt vaille vastausta. Olen oppinut, että vastauksen antamista tai saamista ei tarvitse kiirehtiä. Vastaamattomat kysymykset eivät enää ahdista samalla tavalla kuin silloin, kun uskoin oikeiden vastausten nopeaan löytymiseen. Aika hoitaa.

Joskus tuntuu, että minulta on vienyt enemmän aikaa oppia antamaan toiselle eri tavoin käyttäytyvälle kristitylle uskon ja ilmaisun vapaus kuin jollekin toisen uskonnon edustajalle uskonnon vapaus. Irtopinnojen toivossa olisi huomattavasti helpompaa liittyä naureskelijoihin ja syyttelijöihin. Joskus niitä irtopinnoja haluankin. Jälkeenpäin hävettää.Yhä vähemmän epäilen toisen kristityn uskoa. Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu.

86 Kummotti? 071007

86 Kummotti?

Kummotti

Semmotti.

Joistain sanoista vain tulee heti hyvä olo. 

Lasten kanssa monet asiat ovat usein paljon selvempiä kuin aikuisten kanssa. Lapset osaavat sanoa monenlaisia juttuja paremmin kuin me aikuiset. Tällaista oppia olen saanut koululaisilta kertoessani heille kaukaisten maiden lapsista:

"Suvaitsematon on semmoinen, että kun se näkee erilaisen ihmisen, se heti tietää, että siihen ei kannata tutustua."

Joskus kuulee pienten lapsen suusta toisenlaisiakin sanoja, kun he näkevät kuvia erilaisista ihmisistä. Niitä sanoja he eivät ole itse keksineet. Silloin sanon yleensä vain rauhallisesti, että silläkin tavalla voidaan puhua, mutta sitä ei pidetä yleensä kohteliaana tapana. Mitä minun tulisi sanoa aikuisille?

1979. Bangkok Phrakanong. Loy Krathong, Slummin lapset kanavan rannassa.

87 Muistaako kukaan? 061007

87 Muistaako kukaan? 

Entä silloin, kun en enää muista.
Entä silloin, kun en enää välitä.
Entä silloin, kun kukaan ei enää muista.
Entä silloin, kun kukaan ei enää välitä.

Viimeisinä vuosina Thaimaassa löysin Hiskin. Hiskin avulla katsotaan, mistä tullaan. Se antaa raamit sukujen muistoille. Hiski, kirkonkirjoja nettiin luettavaksi saattava projekti, auttoi etsimään lapsilleni esi-isiä.  Bangkokin erilaisuuden keskellä oli mukava kurkistaa sukulaisten erilaisuuteen erilaisissa elämänvaiheissa.

Merikarvian Lauttijärvellä Heikki-esi-isä meni naimisiin Lastikansa kanssa 1.1.1675. Tammikuun pakkasilla. Vielä nyt voidaan arvata, mitä tietä he silloin vihille kulkivat. Samaan aikaan samassa kylässä Heikin veli Urbanus, esi-isä hänkin toista reittiä, jo kasvatti perhettään. Ei voinut Urbanus  pienessä kylässään tietää, että tulevat polvet vasta sitten kunnon urbaaneja olisivatkin.

1958. Merikarvia. Lauttijärvi. Vihtori ja Julia Mäkelän kultahäät. Toinen heistä oli suoraan alenevassa polvessa Heikin, toinen Urbanuksen jälkeläinen.

88 Kasvu 051007

88 Kasvu

Naapuritaloa on rakennettu vuosi.
Nyt se jo peittää kotimme ikkunan.

Minullakin on rakennustyömaa.
Yhtään kerrosta ei ole noussut.
Entistäkin puretaan päivittäin.
 
Miksi Jumalan valtakunnassa
kasvu tapahtuu nurinpäin?

Onkohan niillä helpompaa, jotka uskovat olevansa hyviä? Heistä tuntuu pahalta, kun puhutaan synnin syvyydestä. Se on heistä väärin. Ei niin voi olla. Se loukkaa. Kun parhaansa yrittää, muuta ei voi vaatia. Mitään ei saa vaatia. Kukaan ei saa syyllistää.

Kun katson maailmaa, en näe hyvyyttä. Näen itsekkyyttä, sortoa, alistamista ja ajattelemattomuutta. Näen maailman, joka tarvitsee Armahtajaa, tarvitsee Armoa.

Näen myös maailman, jossa joku ojentaa toiselle käden. Heikko auttaa heikkoa, avuton avutonta, syntinen toista syntistä. Näen maailman, joka muuttuu pienistä teoista. Maailma, jossa itsekäs hetkeksi unohtaa itsekkyytensä, sortaja hetkeksi unohtaa sortamisen ja alistaja hetkeksi päästää toisen vapaaksi. Näen maailman, jossa ajatteleminen sallitaan toisellekin, eri mieltäkin olevalle. Se ei ole hyvien maailma, vaan armahdettujen maailma. Hyväksytty hyväksyy, armahdettu armahtaa, anteeksi saanut antaa anteeksi.

1980. Bangkok. Sukhumvit Soi 5. Juuri tästä talosta kirjoitin tämän runon. Kuva otettu ikunastamme.

89 Avaruusasioita 041007

89 Avaruusasioita

Uudet taivaat ja uusi maa?
Näissä vanhoissakin on vielä
paljon ihmettelemistä.

"Meidän on hyvä muistaa, että Thaimaassa on ihan sama aurinko ja kuu kuin Suomessa, vaikka ne näyttävät vähän erilaisilta. Samalla tavalla thaimaalaiset ihmiset ovat sisältä ihan  samanlaisia ihmisiä kuin me suomalaiset, vaikka he saattavat näyttää vähän erilaisilta. He puhuvat eri kieltä ja heillä on erilaisia vaatteita ja erilaisia tapoja."

Tällaista avaruusoppia puhun usein pikkuisille kuulijoille Suomessa. In real life, elävässä elämässä, se ei kuulosta ihan noin lässyttävältä, vaan on ymmärtääkseni ihan OK. Ainakin lapsilla on hauskaa. Samoin minulla.

Samalla voin taas kerran yrittää kertoa siitä, miten ihmiset kuuluvat yhteen maasta, kulttuurista, kielestä ja tavoista riippumatta. Isompien kanssa voidaankin sitten miettiä, miksi kuu on päiväntasaajan lähellä eri asennossa kuin Suomessa. Meilläkin kesti useita vuosia, ennen kuin aloimme ihmetellä asiaa ja sitten kerran perheen kanssa aamiaispöydässä yhdessä sen keksimme. Sopii miettiä. Kuvaa perheemme ruokapöytäkeskustelujen tasoa.

1995 Pori. Ruokapöytäkeskusteluja voi käydä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kuvassa Surang Dasiri ja Marian Yuchee..

90 Usko ja totuus 031007

90 Usko ja totuus

Mitä usko sitten on?
Kiitosta tästä päivästä,
ihmettä ja ihmettelyä.

Monen suomalaisen näyttää olevan vaikea tajuta ihmisiä, joille evankeliumi on ihan oikeasti uutinen, vieläpä iloinen uutinen. Olemme turtuneet siihen keskusteluun, jossa kerrotaan monisanaisesti, kuinka tyhmiä, yksinkertaisia, väärässä olevia, lapsellisia, vanhanaikaisia, silmänsä totuudelta sulkevia, väärän vakaumuksen ihmisiä, naurettavia, hihhuleita, punastuttavan häpeällisiä, kliseisiä, laskelmoivia, kökköjä, vain fraaseja ja latteuksia puhuvia, ärsyttäviä, kriitikittömiä ja sinisilmäisiä Jeesukseen uskovat ihmiset ovat. (Vain pieni otos nettikeskusteluissa mainituista ominaisuuksista…) Olen valmis olemaan kaikkea tuota. On se sen arvoista.

Jos todella ihmettelee niitä ihmisiä, joille evankeliumi on hyvä uutinen, on paras mennä kysymään suoraan heiltä, mitä ihmettä he oikein tarkoittavat. He saattavat jopa vastata.

Bangkok Thaimaan luterilaisen kirkon koulutuslaitos. Opettaja ja oppilaat kyselemässä ja vastailemassa.

91 Elämän eväitä 021007

91 Elämän eväitä

Elämän eväät.
Muruina maailmalla.

Ote kirjoituksestani "Muruista maailmalla" vanhan kouluni juhlajulkaisussa

Eikö täältä saakaan pitsaa?: elämän eväitä Tipulasta ja Kuninkaanhaasta, Kuninkaanhaan koulu ja lukio, 2005

"Tyttökoulun kasvattamaa hienoa naista minusta ei tullut. Kakkureseptejä vaihdan harvoin.  Meikkivalikoimakin on vähissä. Käytössääntöjen opetus taisi myös valua osaksi hukkaan. Olen toisaalta oppinut olemaan kotonani monenlaisten käytössääntöjen keskellä. Edelleenkin kysyn, miksi toinen tapa elää olisi parempi kuin toinen. Pieni kapinahenki itsestäänselvyyksiin on aina olemassa.  Haluan kuunnella erilaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja ihmetellä maailman monimuotoisuutta. Onneksi tähänkin sain eväät mukaani maailmalle.Eläköön elämän kapinat."

1966. Pori. Porin tyttölyseo. Uusia ylioppilaita: Helena Salonen, Riitta Grönlund, Maija Ikävalko, Marketta Mäkinen, Helena Hinkkala. Niin silloin ennen. Jokaisella meistä on ollut jälkeenpäin kokemuksia ulkosuomalaisuudesta.

92 Kotoisin jostain 011007

92 Kotoisin jostain

Kotoisin jostain.
Jokainen on kotoisin jostain.

Minusta on lohdullista ajatella, että nekin, jotka eivät tiedä taustastaan, ovat aivan varmasti kotoisin jostain. Perimä ja ympäristö. Ja sitten kaikesta siitä kasvaa jokainen MINÄ.

1947 Pori. Täältäkin olen kotoisin.

93 Kaksi kuukautta takana 300907

93 Kaksi kuukautta takana

Idässä ennenkin
avioliitot solmittiin
vanhempien halusta.
Isä käski ja
äiti neuvoi.
Rakkaus saapui aikanaan.

Olihan tämä melkoista.
Kahden maan
kahtalaiset ihmiset
vanhempien halusta
samassa liitossa.
Isä käski ja
neuvojia riitti.
Rakkauskin saapui aikanaan.

Toinen lähtölaskennan kuukausi takana. Bloggaukselle annettu pikkusormi on naputellut ahkerasti muiden sormien kanssa tietokoneen kirjaimistoa. Eräs työtoveri totesi viisaasti, että minulla näyttää olevan paljon tyhjentämistä ennen lähtölaskennan loppua. Niinpä. Siellä sitä sisällä on. Rikkautta on ollut saada jotain myös ulos tässä vaiheessa.

Kotona selvitettävät paperipinot kasvavat lähes rajattomasti kaiken muun keskeneräisen kanssa. Helpotti, kun tein tietoisen valinnan. Niitä sitten joskus, myöhemmin, sitten kun on aikaa. Kuukausi kului, ennen kuin rohkaistuin kenellekään toiselle bloggaajalle kommentoimaan.

Rehellisen keskustelun taso on yllättänyt ja viehättänyt. Moni ihminen on muodostunut peiliksi, joista omat virheet ovat näkyneet. Toisaalta, pettymyksiäkin on tullut. Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat osoittautuneet usein suppeiksi. Taistelen itseni kanssa, että hyväksyisin sen suvaitsemattomuuden, joka ei hyväksy suvaitsemattomuutta. Vieläkään en näe eroa noiden kahden suvaitsemattomuuden välillä. Tarvitseeko minun sitä edes nähdä? Useiden mielestä tarvitsisi.

1979. Thaimaa. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen joulu Thaimaassa. Kulttuurishokkia. Kansainvälistä työtoverijoukkoa perheineen ja evankelistan moottoripyörä, jota pidettiin öisin kirkossa varkaiden takia:

94 Kruunulla tai ilman 290907

94 Kruunulla tai ilman

Pykälät ovat hyvät olemassa
silloin kun rivissä kaadutaan.
"Olet pystyssä,"
huudetaan kaatuneelle.
"Meillä on siihen
semmoinen pykälä."

Luovan työn ja järjestelmällisen työn ristiriita nousee helposti suureksi, kun työtä tehdään ympäristössä, jossa tutut elämän peruskuviot ja tuttu logiikka ei pelaa.  Fakta. Kaikki ei vain toimi niin kuin oletetaan. Fakta. Jokainen ehkä haluaisi joskus olla sankari. Fakta. Loukkaavalta kuitenkin tuntuu ajatus siitä, että lähetystyöhön lähdettäisiin hakemaan kunnian kruunuja. Fakta. Rämpimisen korkeakoulua se työ pikemminkin on. Fakta.
 
1986. Malesia. Kuala Lumpur. Malesian-Singaporen luterilaisen kirkon vieraana Kirkon kasvun ja lähetystyön seminaarissa. Kiinalaisen ruokailun harjoittelua piispa Daniel Chongin kotona.

95 Selittämättömän selitysyritys 280907

95 Selittämättömän selitysyritys

Voihan sen sanoa toisinkin.
Voihan?

Miten selittää selittämätöntä? Miten sanoittaa sellaista, johon sanat eivät ulotu? Yhdyn viisaampiini:  Uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon, koska se on mahdotonta.

1979. Birmingham. Selly Oak Collegde. St Andrew's Hall. Joskus selittely ei aina. Asioita täytyy silloin selvitellä .Selvittelyä saksalaisen huonenaapurmme kanssa.

96. Vaiettua 270907

96 Vaiettua

Miksi tuhlata sanoja monelle riville,
kun yhdessäkin on jo liikaa?

Joistakin asioista ei vain puhuttu. Ei ainakaan suoraan.

Uutiset tuntuvat erilaisilta, kun niihin liittyy muistoista tiettyjä kasvoja. Joistakin asioista kertominen arveluttaa, vaikka asianosaiset itse olisivatkin niistä aikoinaan suoraan ja julkisesti puhuneet. Näinä päivinä Burman/Myanmarin tilanne on taas kerran uutisotsikoissa. Buddhalaiset munkit marssivat taas. Tutustuimme erilaisissa yhteyksissä vuosien varrella joihinkin tuosta maasta lähtöisin oleviin ihmisiin.  Me emme heitä koskaan toisilleen esitelleet. Osa heistä toisensa tunsi, osa ainakin jonkun muun tiesi. Opimme käytännössä sen, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
 
1988 Bangkok Loy Krathong -juhla kotipihalla. Kuopus sekä  hänen japanilaiset, korealaiset, burmalaiset ja jugoslavialais/slovenialaisystäväsnsä.

97 Ihan pihalla 260907

97 Ihan pihalla

Putosin kärryiltä.
Siellä ne vierivät eteenpäin.
Missä asti jo lienevätkin.
Eikä kukaan taakseen vilkaissut.

Aika hurjia hylkäämisen kokemuksiakin elämään on mahtunut. Onneksi on ollut muunlaisiakin päiviä.

Jostakin luin, että ihmisen on turha liikaa valitella niitä olosuhteita, joissa on, koska usein elämäntilanne on myös omien valintojen muokkaama. Ilmeisesti olen rakastanut epämääräisiä ja muuttuvia toimenkuviani. Joitain sisäisiä tarpeita ne ovat täyttäneet. Pitkäaikainen läheinen työtoverini lähetti pari päivää sitten sähköpostia: "Eikös vaan ole mukava, että saatiin tehdä, kuulla ja oppia niin monenlaista. Nyt vanhana on, mitä muistella."

Ystävä lähetti ninulle äskettäin sähköpostilla kopion  hänelle vuonna 1999  lähettämästäni  kortista:

98 Kokonaisvaltaisuus 250907

  98 Kokonaisvaltaisuus

Sanat ja teot.
Kertominen ja auttaminen.
Julistus ja palvelu.
Word and deed.
Proclamation and service.
Se tavallinen tarina.
Lähetystyö.
Yess.

Suomen Lähetysseuralla on kaksi isoa lähetysnäyttelyä, jotka kiertävät ympäri Suomea  kuukauden kerrallaan jokaisessa hiippakunnassa. Tässä kuussa toinen niistä on kiertänyt arkkihiippakuntaa ja olen saanut olla muutamina päivinä esittelemässä sitä. Eilen mukana oli eri-ikäistä yleisöä päiväkerholaisista lukiolaisiin. Oli haastavaa taas yrittää selittää lähetystyön kokonaisvaltaisuutta eri tavoin lapsille ja nuorille: Lähetystyö, kahden käden juttu, helppo ymmärtää ja muistaa. Asia selvä. Mietin, mistä tulevat ennakkoluuloiset aikuiset, kun nuoriso on näin upeaa.

On mielenkiintoista kuulla tuttujakin asioita uudella tavalla sanoitettuna. Ihmiset ovat asiantuntijoita omassa kulttuurissaan. Kokonaisvaltaisuus, kokonaisen aarteen jakaminen.

2005 Laitila. Suomen Lähetysseuran Lasten safari Laitilan seurakunnassa. (Kuva Laitilan srk)

99 Joukkovoimaa 240907

  99 Joukkovoimaa

Kun itse tiedät,
kenen joukoissa seisot
ja kenen lippua kannat,
voit antaa toisenkin rauhassa
seisoa  omissa joukoissaan,
omien lippujensa alla.

Onko oikeutta ilman taistelua?
Taistelua ainakin on ilman oikeutta.

Mietin joitain keskusteluja. On hyvä ja oikein hakea ymmärrystä samanmielisiltä, samoja ongelmia kokeneilta. Itse olen tuollaista apua joutunut tiukoissa paikoissa etsimään.

Joskus on riittänyt sekin löytö, että joku toinen on jotain vastaavaa jossain kokenut. Vain merimies voi tietää… (Kävin tässä välissä kuuntelemassa Ylen Arkistosta tämän Rautavaaran laulun.) Silti toivon, että tässä tosimaailmassa pystyttäisiin edes välillä kohtaamaan erilaisuutta ja erimielisyyttä aidosti, samalta viivalta.

Bangkok. International School of Bangkok. International Day.

100 Syyspäiväntasaus 230907

100 Syyspäiväntasaus

Kätken onneni, jotta toinen ei sitä veisi.
Tasaan onneni, jotta toinenkin sen saisi.

Tasauspäivänä on hyvä miettiä tasausasioita.  Vain harvoilla on ilman muuta halu ja kyky antaa omastaan toisen hyväksi. Meidän muiden on sitä harjoiteltava.

Olen tajunnut, että kyllä aina jotain voi tehdä. Opetankin nuorisolle, että lähetystyössä ei olla surkuttelemassa maailman kauheuksia, vaan tarttumassa toimeen yhdessä toisten kanssa. Kyllä tätäkin maailmaa voi ja täytyy muuttaa. Yksi voi auttaa konkreettisesti, tekemällä jotain, toinen rahoittamalla, kolmas miettimällä niitä rakenteita, jotka estävät avun perille menoa. Uskon työnjakoon. Ei tarvitse ottaa koko maailman murheita, kunhan ei vain siirrä vastuuta kokonaan muille.

1979. Thaimaa Sa Kaon pakolaisleiri. Tasaus on myös tiedottamista. Salli Lamponen ja Suomen Lähetysseuran tiedottaja Ella Väänänen.

101 Äidin lihapullat 220907

101 Äidin lihapullat

Huono äiti.
Huono vaimo.
Itkettää.

Hyvä Jumala.

Heikko työ.
Heikko lepo.
Masentaa.

Vahva Jumala.

Monenmoiset tuntemukset käytiin läpi. Kaukana turvaverkko oli harvempi. Turva kuitenkin aina löytyi.

1979. Bangkok. Soi Asoken  tori. Apulaisemme Sangat auttoi meitä alkuun uudessa elämässämme:

102 Sananvapaudesta 210907

102 Sananvapaudesta

Sananvapaus, oikeus kiusata?
Koulukiusaajalle sananvapaus.
Työpaikkakiusaajalle sananvapaus.
Oikeus kiusata mielipiteen takia.
Oikeus kiusata uskon takia.
Kaikille oikeus kiusata.
Oikeus tulkita ihmisoikeuksien julistusta.
Sananvapauden takia.

Tapasin eilen erään parhaimmista ystävistämme, joka on vuosikymmeniä työskennellyt kansainvälisessä järjestössä useissa maissa yhdessä erimaalaisten, eri uskontoa tunnustavien tai uskonnottomien ihmisten kanssa. Ymmärsin taas kerran, miksi olemme ystäviä. Tietyissä perusasioissa olemme samaa mieltä. Vahva Ei  kaikelle kiusaamiselle.

1977. Lokalahti. Kummitädin kiusaamista ei lasketa :)

103 Vielä kerran tulvista 200907

103 Vielä kerran tulvista

On kuin Vääksyn kanava, sanoi ystävä.
Aallot vain loiskuivat rantoihin,
kun kantosiipiautollamme
kadulle uskalsimme.
Laineet sulosti liplattivat.

Siirsin alkuaikoina selvästi turhaantumiseni tulviin. Oli toisaalta myös jännittävää, kun illalla joskus tuli kotiin ja viimeisen kujan joutui kahlaamaan puolisääreen ulottuvassa sadevedessä, jossa oli myös viemäreistä noussutta vettä. Muistan, kun päätin olla katsomatta veteen. Taisin jopa vihellellä ja keksiä kaikkea hassua, ehkä juuri näitä runoja, ettei tarvinnut ajatella, mitä vedessä olisi voinut uida vastaan.

Bangkok Post 16.9.1980. Kalastusta keskellä kaupunkin avoimissa viemäriaukoissa.

104 Puppugeneraattori 190907

104 Puppugeneraattori

Puppugeneraattori.
En kai minä?

Puppugeneraattoreissa tuotetaan puhetta laittamalla tiettyjä fraaseja peräkkäin. Puhe kuulostaa ihan hyvältä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

On suostuttava puhumaan toisen kanssa samaa kieltä, tai keskustelulla ei ole mitään merkitystä. On helppo puhua koko ajan toisen ohi. En ole kovin hyvä tässä jutussa. Yritystä kyllä on ollut. Vanhemmiten olen sentään vähän rauhoittunut eikä pinna pala niin herkästi.

Pidän keskusteluista. Joskus ei kyllä oikein tiedä, millä tasolla keskustelua pitäisi käydä. Onko järkevää sanoa mitään niissä tilanteissa, joissa ei tehdä eroa Jumalan, joulupukin tai villasukan välillä. Ei siinä toisaalta mitään, itsekin teen kaikenmoisia vastaavia ajatusleikkejä joskus huvikseni.

Uusi löytöni oli matemaatikon ajatus siitä, että "puhtaasti tieteen kannalta matematiikan ja luonnon sopiminen yhteen näyttää joka tapauksessa selittämättömältä" . Olen kehitellyt itselleni sopivan määritelmän tieteen ja totuuden suhteesta: Tiede ei ole sama kuin totuus, mutta sen tehtävänä on etsiä yhä parempia teorioita totuudesta.


1988. Bangkok. Keskustelua japanilaisen joulupukin kanssa kotipihalla.

105 Oppivuosia 180907

105 Oppivuosia

Negatiivista saa positiivin,
kun sen valottaa oikein.
Kumpi totuus on oikeampi?

Miksi toinen tapa elää on parempi kuin toinen?

Osa thaimaalaisesta seinäkoristeesta:

106 Tärkeimmille 170907

106 Tärkeimmille

Pienimmille.
Vähimmille.
Tärkeimmille.

Maailma tarvitsee tekoja. Pienet teot ovat kaikille mahdollisia. Rakkaus usko toivo – ihmiseltä ihmiselle.

1982. Bangkok. Joulu Lad Phraon uudessa kirkossa. Kastepäivä.

107 Snail mailin aikaa 160907

107 Snail mailin aikaa

Kirjepino kasvaa pöydällä.
Vastatakin pitäisi.
Paljon muutakin pitäisi.
Vaan kun ei jaksa.

Sähköpostin, kännyköiden, nettipuheluiden ja mesettämisen aikaan on vaikeaa kuvitella pelkän snail mailin, tavallisen kirjepostin aikaa. Kirjeitä hävisi tai tuli perille myöhään. Kotoa ei voinut soittaa ulkomaille vuosikausiin. Oli ajettava suuren kaupungin toiselle laidalle pääpostitoimistoon, siellä tilattava puhelu välittäjältä ja odotettava parhaimmillaankin puoli tuntia. Jouluisin tuo reissu pyrittiin tekemään, kolme vuotuista minuuttia yhteyttä sukuun.

1970. Kypros. Nikosia. Suomen eteläisin toimiva postitoimisto (YKSP 13)  kotimme lähellä. Se posti toimi hyvin.

108.1. Olen saanut haasteen 150907

108.1. Olen saanut haasteen

Aikanaan Thaimaassa irkkailin yhden talvikauden ja se oli siitä hyvä, että kirjoitettu minulta aina häipyi nopeasti näkymättömiin. Joku niitä osasi säilyttääkin. Joskus niitä altavistalla ja hotbotilla löytyi. Silloin sentään opin hymiöt ja kuopuksen kanssa niitä luotiin lisääkin. Ja kun englanniksi irkkailtiin, niin silloin käytettiin kaikennäköistä, semmoista kuin rofl ja lol. Olin ylpeä, kun eka kerran kirjoitin, että rofl eli että kierii lattialla nauraen. Onneksi ei siihen aikaan ollut näköyhteyttä. Olisi sekin ollut näky nähdä minut lattialla vierimässä. Nauru olisi ihan varmaan ollut katsojan silmissä. Anteeksi tutut ja ystävät, jos mielikuva tulee mieleen. Tehkää tekin se rofl sitten.

Mutta nyt sitten kysytään että mitä on päällä nyt. Mutta siis vastaus.  Päällä päällä on taas tietty Thaimaasta ostettua kretonkia, mekko Hua Hinin torilta, musta pohja ja vaaleita kukkasia. Oh, ne ovatkin ruusuja. Hyvä kun huomasin, näin vuosien jälkeen. Päässä ei ole kukkahattua, vaikka muuten kukkahattutäti olenkin. (Pitäisikö semmoinen ostaa, kun minulle semmoista aina väliin tyrkytetään.) Alla päällä on semmoista tavallista. Mitä niistä kirjoittamaan. Varpaat ovat paljaat. Sekin on Thaimaan perua. Siellä aina kuljettiin paljain varpain sisällä.

1982. Thaimaa. AIT. Paljaita varpaita lähettienkokouksen leikkituokiossa.

108 Maailman ihmeitä 150907

108 Maailman ihmeitä

VAUVAUVAU
Vanhakin innostuu.
Voi näitä
maailman ihmeitä.
Ei meidän aikana.

Kurkistin äsken satelliittikuvan kautta Thaimaan luterilaisen kirkon päätoimiston / kirkon koulutuskeskuksen pihalle. Pihalla näkyi kolme autoa. Rekisterinumeroita ei tällä tarkkuudella ihan nähnyt. Pitää muistaa kammata hiuksensa, kun menee ulos.

Siellä se nyt on, kotikoneella netin ja satelliitin kautta katsottuna. Ollut jo vuosia. Rakkaudella. Uskolla. Toivolla. Ja rukouksella. Jumalan lahjana. Ihmeenä. 

Bangkok, Thaimaan luterilaisen kirkon pääkirkko, päätoimisto ja koulutuskeskus 1987, 1994 ja 2011(Jyrki Markkanen).

109 Koulujuttuja 140907

109 Koulujuttuja

Opin ja opetan.
Opetan ja opin.

Opettajaperheen lapsena, opettajan sisarena ja itsekin aikoinaan opettajakoulutuksen saaneena opettaminen on aina kuulunut elämääni. Vanhan koulukunnan vanhemmilleni kunniaksi voin sanoa, että heille ei oppilaiden kotien yhteiskunnallinen, poliittinen tai uskonnollinen tausta koskaan merkinnyt mitään. Poikiin ja tyttöihin luotettiin aivan yhtä paljon ja heiltä vaadittiin myös samaa. Olen tainnut saada jo kotoa rokotuksen epätasa-arvoa vastaan. Nöyrästi siitä kiitän.

 Oppilaan ja opettajan välinen oppimissuhde on aina interaktiivinen. Ainakin sen pitäisi olla. Thaimaan vuosien opettaja-oppilassuhteessa olen ehdottomasti saamapuolella.

1931-1933 Luovutettu Karjala. Heinjoki. Kirkonkylän koulu. Meeri (Maria)  Ikävalkon ensimmäiset oppilaat.

110 Muistoista ja ruuista 130907

110 Muistoista ja ruuista

Yhteiset muistot.
Yhteinen kaipuu.

Perhe, suku ja ystävät ovat tärkeitä siksi, että olisi olemassa ihmisiä, joilla on samoja muistoja kuin meillä itsellämme. Ei sitä nuorempana niin selvästi tajunnutkaan. Silloin uskoi helpommin olevansa oman elämänsä valtias ja selviävänsä paremmin yksin kuin hankalien lähimmäisten kanssa.

Aina ei tarvitse käydä samoissa paikoissa ja elää samoja tilanteita kuin toinen. Riittää, että suostuu kuuntelemaan toista. Silloin pääsee sisälle myös toisen muistoihin. Siitä ystävyydessä on kyse.
 
1981. Thaimaa. Hua Hin. Troolarilla. Juuri pyydystettyjen ja välittömästi keitettyjen katkarapujen syöntiä öisellä Siamin lahdella.

111 Musiikki ja ilo 120907

111 Musiikki ja ilo

YkSI, kakSI kolME nelJÄ.
Nyng LÄ, soong LÄ, saam LÄ, sii LÄ.

Jotkut tarvitsevat enemmän sanoja selittämään samaa asiaa. Kummatkin ovat oikeassa, jos sanoma menee perille.

Joku on sanonut, että kristityt erottaa maailmassa siitä, että kaikkialla he laulavat ja soittavat. Jumalaa voi ylistää jokaisen kulttuurin keskellä juuri sen omin tavoin.

 
1993 Bangkok. Luterilaisen kirkon koulutuslaitos. Pianonsoiton opetusta.