Ystävältä viikolla saadut valkovuokot kukkivat
kauniisti pöytämaljakossa Interfloran välittämän äitienpäivänruusun
vieressä. Tekstiviesti tuo tervehdyksen Välimeren rannalta ja soitto
onnittelut ja äitienpäivälaulun koti-Suomesta. Se on se päivä taas.
Lapsuuden äitienpäivään kuuluivat aina juhlat Porin
Cygnaeuksen koulun juhlasalissa. Isäni, Porin Karjala-seuran silloinen
puheenjohtaja, oli aina mukana järjestämässä juhlia karjalaisille
porilaisille äideille. Lähes aina olivat valkovuokot jo aloittaneet
kukinnan ja juhlissa jokaisen äidin rintaan laitettiin hakaneulalla oma
valkovuokko. Oli kevät.
On hyvä muistaa, että kaikki maailmanmatkaajat
eivät liiku omasta halustaan. Televisiosta katsottaessa miljoonan
ihmisen siirtyminen pois joltain sotatoimialueelta on vain lyhyt
muutaman sekunnin uutisväläys. Se on kuitenkin miljoonan ihmisen
miljoona erillistä tarinaa. Lintukotoja ei enää ole ihmisten maailmassa.
Onko niitä koskaan ollutkaan?
Isäni puhui monissa karjalaisten juhlissa
siellä täällä. Muistan hyvin isän "puhumukset", ne paperiversiot. Tässä
hän puhuu Heinjoki-juhlilla Karkkilassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti