Liput liehuvat
Suruliput
Muistoliput
Kiitosliput
 
Muistan, miten aikoinaan Kaatuneiden muistopäivänä liput olivat osan aikaa päivästä puolitangossa. Kerrostaloalueellamme ihmisten kuolema ja hautajaiset näkyvät edelleenkin heidän asuintalonsa lipputangossa puolitangossa olevana lippuna. Sen verran yhteisöllisyyttä on vielä jäljellä.

Porin (nykyisin Keski-Porin) kirkkopuistossa on vaikuttava Aimo Tukiaisen Kaatuneiden muistomerkki. Siinä isojen henkilöhahmojen avulla on kerrottuna sodan koko kuva: Isänmaa kutsuu. Etulinjoilla. Matkan pää. Risti kirkastuu. Elämä jatkuu. Tuo muistomerkki teki vaikutuksen minuun pienenä lapsena. Kuolevan sotilaan katse suuntautuu sankarihauta-alueen keskellä olevaan isoon ristiin.

Samassa puistossa on saman taiteilijan tekemä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, Kultakäkönen. Sinne veimme jouluisin hautakynttilän. Suvun haudat olivat siellä jossain. Tuon muistomerkin paljastusjuhlassa 28.8.1955 isoveljeni oli lippuvartiossa.

Näin Kaatuneiden muistopäivänä en voi olla muistamatta myös sitä, miten muutama vuosi sitten Pori Jazzien aikaan juhlanuoriso käyttäytyi melkoisen huonosti kuljeskellen ja kuseskellen juhla-alueen lähellä oleville sankarihaudoille yön tunteina. Siitä syntyi aikamoinen haloo. Oli syytäkin.

28.8.1955. Pori. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastusjuhla. Valjeni Eero Ikävalko lippuvartiossa.(Keskus Kuva)
Plus%20425%201955%20Karjalaan%20j%C3%A4%