Tämä pörisee
Tuo surisee
Se inisee
Nämä ja nuo ja ne
Kevääseen kuuluu monenlaista pörriäistä ja ötökkää. Joskus niillä on kova kohtalo:
"AMICUS NATURAE
Sata ritariperhosen toukkaa -
vain yksi ritariperhonen.
vain yksi ritariperhonen.
Se on saatanallista, sanoi hän.
Sata ritariperhosen toukkaa-
ja yhdeksänkymmentäyhdeksän
loispistiäistä,
vihoviimeistä hyönteismoukkaa,
raatokärpäsmäistä -
vain yksi ritariperhonen!
Sata ritariperhosen toukkaa-
ja yhdeksänkymmentäyhdeksän
loispistiäistä,
vihoviimeistä hyönteismoukkaa,
raatokärpäsmäistä -
vain yksi ritariperhonen!
Ja maisteri pisti sen."
(Lauri Viita)
Tämä runo kuuluu sarjaan Ison Veljen Minulle
Opettamat Runot. Siihen aikaan hän vielä joutui minulle selittämään,
mitä tarkoitti ”pistäminen”. Amicus Naturae sopi hänen huumorintajuunsa.
"VIAT JA LIAT
Kun juomaani valmistin,
niin hyttysen kuurnitsin.
Se tarttui tiuhaan sihtiin.
Otin siitä sen teräspihtiin
ja isolla moukarilla
sitä päähän naputin.
Luja henki on muutamilla!
Näin hävitin sen tyystin,
ja sitten piimääni ryystin
ja vatsaani taputin.
Vaan kamelin kun nielin,
se painui mielin kielin,
ei edes potkinut.
Ties kuinka monta heitä
leiliini hyppineitä
jo lienen hotkinut!
Oi rakkaat omat viat!
Hyi! Lähimmäisen liat!"
(Jaakko Haavio)
Tämän runon löysin kouluaikoina itse. Minkähän takia?
1978. Lokalahti. Metsästä voi nauttia ihan sellaisenaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti