Ei suuria ihmeitä
Pienissäkin on ihan tarpeeksi
Monesta pienestä tapahtumasta kasvaa suuri
tapahtuma. Nyt oli viikonloppu, jossa ei oikeastaan tapahtunut mitään
ihmeellistä. Ei elämä tarvitse ihmeellisyyksiä eikä erikoisuuksia
ollakseen täydellistä. Luulen, että vanhetessa ja elämän supistuessa ja
rajoittuessa on hyväkin oppia pitämään tärkeänä ”pienten alkujen
päiviä”.
Ja kuitenkin, kun alan listata kaikkea, mitä on
viime päivinä tapahtunut, lista sen kun vain kasvaa ja kasvaa. On kyse
näkökulmasta ja kyvystä zoomata, etsiä tarkennusta ja pysäyttää elämä
pieniksi kuviksi. Valokuvaajat ja taiteilijat sen tietävät: Elämä
koostuu hetkistä.
Thaimaassa
oli hyvä olla silloin, kun kaikki oli ihan tavallista. Silloin tiesi jo
jotenkin sopeutuneensa. Asunnon muuttuminen kodiksi oli aina tavallaan
ihme. Usein vieläkin muistelen nyrkkisääntöäni, kodin minimisääntöä:
Asunto on koti silloin, kun siellä löytää yöllä pimeässä vessaan.
Tekisi mieli toivottaa kaikille ihan tavallista kesää. Tavallisia päiviä ja öitä. Pienten alkujen päiviä.
1969. Pyhäranta. Juhannusaatto. Jotkut päivät ovat olleet suurtenkin alkujen päiviä, eivät ihan tavallisia... Kuva Teppo Innola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti