Mikä kuka
Ken kumpi kumpainen
Vai kaikki?
Jossain vaiheessa on syytä hyväksyä se, että
ympäristölläkin on vaikutusta ihmisen elämään eikä vain geeneillä ja
lapsuuskodilla. Kodistaan ei kai kokonaan pääse irti
koskaan, mutta toivottavasti menneisyys ei aina ole painolastina.
Aikuisten ihmisten keskinäinen vapaaehtoinen kanssakäyminen on suurta
lahjaa kaikille osapuolille.
Maailmalla
löytyi monenlaista mukavaa luettavaa. Teini-ikäisten lähipyörteissä
eläessä kiinnostivat myös lastenkasvatusta käsittelevät kirjat. Eräässä
kirjassa oli lause, joka tuli meilläkin käyttöön: ”This is not my life
pile.” Kirjassa neuvottiin erottamaan se, mistä vanhemmat olivat
vastuussa, ja se, mistä taas perheen nuorison piti itse vastata. Muistan
joitain kirjan neuvoja, joita yritin käyttää omaksi edukseni. Vanhempia
neuvottiin esimerkiksi kurkistamaan teini-ikäisen lapsensa sotkuiseen
huoneeseen, sulkemaan huoneen ovi hiljaa perässään ja ajattelemaan
rauhassa: ”That is not my life pile.” Sen sijaan, jos nuori tuli
tavaroineen sotkemaan perheen yhteisiä tiloja, vanhemmilla oli oikeus
ajatella ja sanoa: ”This is MY life pile. Älä tule sotkemaan tänne.”
Minkähän takia juuri tämä esimerkki on jäänyt minulle mieleen? En vihjaa
mitään, mutta…
1972. Naantali. Esikoisen ensimmäinen joulu. Tässä vaiheessa his life pile was still my life pile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti