Eilinen auringonlasku oli turhan kaunis ja kesti
turhan pitkään. Taivas säilyi vaaleana puoleen yöhön asti. Elokuun kuu
nousi samaan aikaan metsän puiden takaa myös valaisemaan kauniisti.
Yleensä rakastan sekä auringonlaskuja että kuun nousua, mutta eilen en.
Odotin tähdenlentoja, joiden esiintyminen oli eilen taas kerran
maksimissaan. Perseidien meteoriparvi on parhaillaan iskeytymässä maan
ilmakehään ja niiden tuotoksena on mahdollista nähdä taas kerran useita
tähdenlentoja lyhyessä ajassa.
Ajelin siis illalla kesämökille. Metsäinen tontti
ei antanut mahdollisuutta katsoa koko taivaankantta. En myöskään aikonut
valvoa pitkään, vaikka yö olikin lämmin ja kaunis. Ja sitten se tuli.
Pitkä leimahdus, jonka pituutta korosti se, että se näkyi pitkän kuusen
vierestä. Valoilmiö, kuin salama, lähes puolet kuusen pituudesta. Ja
pian perässä toinen, vasemmalta oikealla metsäaukion koko pituuden
verran. Näitä olin tullut katsomaan.
Joskus on mentävä pimeään nähdäkseen valon.
Tähdenlennon paikka päiväsaikaan. Kuva Simo Nieminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti