Kuka kuulee?
Ketä kiinnostaa?
En osaa ajatella, millaista elämämme olisi ollut,
jos olisimme jääneet Suomeen. Suuresti arvostan ihmisiä, joiden sydän on
ollut avoin uudelle, vaikka matkaan ei ole lähdettykään. Ei lähteminen
sinänsä ole ollut mitenkään erityisen arvokasta. Lähtemisen syytä itse
arvostamme, vaikka sekin saa vastaansa monenlaista ennakkoluuloa ja
arvostelua. Suorastaan uskomattomia juttuja välillä kuulee ja lukee.
Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä
varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan.
Monet asiat olisi helppo tarkistaa, mutta se näyttää olevan joillekin
liikaa vaadittua. Sama pätee varmaan minuun itseenikin. Olisi syytä olla
hiljaa ja tutkia asioita, ennen kuin sanoo niistä mitään. Samassa
veneessä ollaan ja ongitaan tiedon murusia. Ja puhutaan kalavaleita.
On hyvä, jos tulija ja menijä löytää ihmisiä, jotka
jaksavat kuunnella rauhassa lähtö- ja tulohönkäilyjä. Ne eivät ole
erikoisuuden tavoittelua eivätkä pröystäilyä, vaan aitoja, sydämestä
lähteviä tunteita, kipeitäkin. Kuuntelijan ei tarvitse ihastua eikä
vihastua, eikä yleensä edes ottaa kantaa. Kuka kuulee? Ketä kiinnostaa?
Pahinta on käpertyä yksinäisyyteen.
Ote vertaistukiryhmälle lähettämästäni sähköpostista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti