Huipputeho
Kiihtyvyys nollasta sataan
Vain sata vuotta
Kävin tänään viemässä äitini haudalle maljakkoon
lehtiä ja tuoreita oksia. Ne otimme aamulla kesämökiltä äitini
istuttamista kukista, pensaista ja puista. Tänään hän olisi täyttänyt
sata vuotta.
1939.
Vieraskirjassa alkaa näkyä outojen majurien, kapteenien ja everstien
nimiä jo maaliskuusta alkaen. Jotain oli maassa meneillään. Emännän
kolmekymmenvuotispäiville oli kokoontunut tavanmukainen joukko ystäviä.
”Kohvii juotii kolme kuppii Mari päivil.” Seuraava nimikirjoitus olikin
sitten H Österman Sotaväen päällikkö 7-12.8.1939. Puolustusministeriön
kansliaosaston päällikkö kiitti myös hyvästä majoituksesta ja Heinjoen
komendantilta tuli kiitoksia avusta Armeijan sotaharjoitusten aikaan.
Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1959. Äitini
viisikymmenvuotispäiviä vietettiin kesämökillä. En ymmärrä, miten
kaikki tuntui hoituvan ihan hyvin monikymmenpäisen vierasjoukon kanssa
pienenpienessä mökissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Omaa autoakaan
ei ollut, joten kaikki tavarat oli tuotu linja-autolla tai ostettu kylän
kesäkaupasta. Pullat ja kakut oli leivottu mökin pienen hellan uunissa.
Tilanne ei ollut kovinkaan juhlallinen, vierasjoukko oli tullut kokoon
kesäretkelle lähinnä isäni ”kyllä meillä kahvia keitetään”– kutsun
perusteella. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1979.
Valmistelimme kuun lopussa tapahtuvaa ensimmäistä lähtöä Thaimaahan.
Pakkasimme kellarissa puulaatikkoihin tarvikkeita neljäksi vuodeksi
lähetettäväksi merirahtina. Raivasimme asuntoa vuokralaisille.
Rokotuksia. Kolera. Keltakuume. Isorokko. Polio. Jäykkäkouristus
Lavantauti. TAB. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1999. Leima passissa. Viimeinen lähtö Bangkokin lentoasemalta Suomeen 2.8.1999. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
Tänään. Vähänpä tiedetään tulevasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti