Ikä on vain
Järjestelykysymys
Vuosien järjestelykysymys
 
Kuopuksen seitsemännen syntymäpäivän aika oli melko dramaattinen. Mies oli silloin sairaalassa odottamassa kotiuttamista Suomeen. Tulevaisuus oli epävarma. Kuopuksen sairaalavierailuja helpotti se, että pikkuponit kulkivat sinne mukaan. Niiden kanssa leikittäessä muut murheet unhottuivat. Seitsenvuotissynttärit vietettiin työtoveriperheiden kanssa kotona vanhaan tapaan. Kakku maistui. Kavereiden kanssa oli mukava leikkiä. Suomesta oli palannut vanhoja leikkitovereita Thaimaahan takaisin ja heidänkin kanssaan oli mukava olla, pitkästä aikaa. Synttärien lopussa lähdettiin joukolla sairaalaan Miestä katsomaan. Siellä vietettiin yhteistä Ehtoollista.

Suomeen tulimme vasta Miehen sydänleikkauksen jälkeen. Kodin pakkaaminen oli päässyt alkuun vasta, kun Mies oli tultu hakemaan Suomeen. Hulinaa oli, aivan riittävästi. Kouluun ei enää menty Thaimaassa, vaan odotettiin Suomen koulua.  Kuopus meni ensimmäiselle luokalle, vähän viivästyneenä. Paluushokkiin ei kerta kaikkiaan ollut aikaa.

Helsingissä asioita hoitaessani tajusin, että tuleva ekaluokkalaisemme oli tottunut syömään thaimaalaiseen tapaan lusikalla ja haarukalla eikä haarukalla ja veitsellä. Viikonloppu oli aikaa opettaa koululainen suomalaiseksi. Pääasia opetuksessa oli se, että Suomessa sai ja piti laittaa haarukka suuhun. Oppi meni perille. Ensimmäisenä Suomen koulupäivänä ruokailu kuulemma sujui ihan mallikkaasti.

1990. Bangkok. Samethivej Hospital
Plus%20486%201990%20Samethivej%20sairaal