Yhdeksänkymmentäyhdeksän
Joukossa täysiä kymppejä
 
Kirjastojen yleisessä luokitusjärjestelmässä muistelmat ja elämänkerrat näyttävät pääasiassa löytyvän luokasta 99. Vanhemmiten olen alkanut vierailla siellä yhä enemmän ja enemmän. Pöydällä on nyt Rainer Frimanin Miehen tie. Friman on tällä hetkellä yksi Satakunnan Kansan kolumnisteista.

Olen ajatellut, että useat blogit voitaisiin luokitella elämänkerroiksi. Vaikka niissä ei aina suoranaisesti muistella entisiä, niin kirjoituksissa esiintyvä nykyisyys on jo lukijalle menneisyyttä. Elämä ei pysähdy. Kirjoittaja voi hetkeksi pysähtyä zoomaamaan jotain tilannetta, mutta lukijalle se tilanne on jo ohitettua aikaa. Jotain hohtoa oli aikoinaan suorissa televisiolähetyksissä, kun vielä ei pystytty tallentamaan ohjelmia. Jotain aitoa menetettiin tekniikan kehittyessä. Vieläkin tunnelma on tiiviimpää suorissa ohjelmissa. Jännityksen vaistoaa kokeneeltakin esiintyjältä.

”Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä.” Niin teki Runeberg ja niin teen minäkin.

Elämänkerrallinen kokemus papukaijasta, eikös?
Plus%20481%20Marra%20papukaija.jpg