Luomuelämää
Sammakko sienikorissa
 
Kuopus pelasti pikkusammakon sienikorista. Minulta se ei onnistunut. Olen vain kerran elämässäni pitänyt sammakonpoikasta kädessäni. Sekin oli silloin nuorena, kun piti näyttää, että tytöt olivat yhtä rohkeita kuin pojat. Toisaalta, samoihin aikoihin kuivana kesänä kastelin kyllä sammakoita kesämökin pihalla, kun pelkäsin, että ne eivät saa tarpeeksi kosteutta. Elää se ekohiiri jossain syvällä minunkin sielussani.

YouTubesta löysin vihdoin oikean thaimaalaisen ekosammakon äänen. Kuvitelkaa kuoro noita sammakoita. Niitäkin on kyllä oikeastaan ikävä. Pitäisiköhän nauhoittaa tuota kurnutusta tuutulauluksi. Tai sitten ei.

Kuopuksen kummitädille kerroimme sunnuntaina sammakosta sienikorissa. Hän hyvin ymmärsi ekoiluamme. Hänkin kuulemma on joskus siirrellyt suloisia pikkusammakoita pois autotieltä. Kuopus pisti vieläkin paremmaksi. Hän kuulemma oli joskus sateella hempeyksissään siirrellyt kastematoja pois asfaltilta.

Mitäs me viherpiipertäjät.

1965. Merikarvia. Kuopuksen kummisetä on osaltaan keksinyt kastemadoille myös kalastuskäyttöä.
Plus%20493%20Matti%20j%C3%A4rvell%C3%A4%