Säilyttää vai hävittää
Luovuttaa vai taistella
Porissa oli asuntomessut vuonna 1975. Onpa siitä jo
aikaa! Käyskentelimme silloin tuolla puuttomalle tasaiselle pellolle
rakennetulla Pormestarinluodon messualueella villin poikavekaran ja
vaunuissa olevan tyttövauvan kanssa. Alueen nykytilanne ei ole ankea. Sitä esittelee uusi Porissa- valokuvablogi.
Valkeakosken asuntomessuilla esiteltiin kierrätyskoti. Sääksmäen seurakunnan työntekijät sisustivat kierrätysmateriaaleilla kodin
erääseen rivitalokaksioon. ”Sisustajien tavoitteena oli tehdä koti,
jossa näkyy asujansa, fiktiivisen eläkkeellä olevan lähetystyöntekijän,
elämäntarina ja arvoperusta.”
Kotimme ei ole tyylikäs. Tyylittömäksikään sitä ei
voi väittää, koska siinä on monia tyylejä. Varsinainen kierrätyskoti.
Tässäkin huoneessa tietokone seisoo 1940-luvun kirjoituspöydällä. Sen
alta söin pienenä isoveljen sinne kiinnittämää purkkaa ikävissäni.
Lundiahyllyt, näköjään vielä viisi niistä jäljellä, ostettiin vähän
kerrassaan tarpeen mukaan. Välillä niillä hoidettiin vauvaa, välillä
koululainen teki niillä läksyjään. Huoneen kaksi muuta kirjahyllyä on
ostettu jossain välissä porilaisilta kirpputoreilta. Thaimaasta tuotu
arkistokaappi on sopiva printterin jalusta. Komistuksena on Miehen
kotoaan saama perinteinen senkki. Se korjattiin meille häälahjaksi.
Pienellä thaimaalaisella rottinkihyllyllä ovat ns kasat, siis mitä
milloinkin. Seinällä on äitini tekemä ryijy. Sopivissa ja sopimattomissa
paikoissa näkyy muistoja Thaimaasta. Uutta ovat vuodesohva ja työtuoli.
Ne on valittu käyttökelpoisuuden mukaan. Täytyyhän tosiaan jossain
näkyä tämäkin vuosikymmen. Arvoperustaa voi arvailla seinällä olevasta
lähetysystävän Thaimaahan mukaamme lahjoittamasta krusifiksista ja
nimikkoseurakuntien lahjoittamista Lokalahden ja Merikarvian kirkon
kuvista.
1983. Thaimaa. Tuokin puhelinpöytä matkusti aikoinaan Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti